Pimeässä ruokailijoita

Oli illalla niin sateinen ja märkä sää, etten viitsinyt laittaa perhoslakanaa enkä valotusta. Käväisin kuitenkin ulkona katsomassa, olisiko pimeässä jokin perhonen ruokailemassa. Nurmikolla imeskeli siniritariyökkönen omenaa.

Puun rungolla oli mahdoton määrä puolukkapiiloyökkösiä, vaikka jo joskus pari päivää sitten olin sivellyt syöttinestettä rungolle.

Niitä oli jos jonkin näköisiä ja värisiä.

Eikä pelkästään puun runko ollut täynnä samaisia otuksia. Perhosbaarin yläpuolella on katos, ettei sade pääse perhosiin, ja katokselle on asetettu omenansiivuja vieri viereen. Ja nehän olivat kaikki aivan täynnä, ja nimenomaan juuri puolukkapiiloyökkösiä. Taisi ihan jokin yksittäinen muu laji olla. Taas luulin saavani hyviä kuvia, mutta eihän pimeys ole paras mahdollinen kuvaukseen. Nyt onkin ongelmana se, että perhoset alkavat kiiltää salamavalossa.  Ainakin tämän lajin siivet heijastavat valoa kovastikin.

siniritariyökkönen, puolukkapiiloyökkönen
 

Linnut unohtuneet

Jonkin verran harmittaa, että en joutanut kesän ja syksyn aikana ottaa kameraa esille, kun lintuja lenteli pusikossa aika paljonkin. Pari viikkoa sitten istahdin tiirailemaan, mikä lintu se verottaa meidän mustamarja-aronioita. Ja tällainen nuori mustarastas siellä kyttäili oksille. Kuvittelin, että saan kivan kuvan, kun se napsii marjoja, mutta kun katsahdin pensaaseen, ei siellä oikein ollutkaan enää mitään! Vain sen verran, että ajattelin illemmalla käydä hakemassa edes hieman kiisselimarjoja omenoiden kanssa keitettäväksi. Mutta kun lopulta sain aikaseksi mennä kipon kanssa, oli viimeisetkin marjat viety! Ei oikeastaan haittaa, meillä on tosi paljon muita, maukkaampia marjoja itselle.

Pari päivää sitten ulkona huomasin puskien alla pähkinänakkelin. Kiva, että sekin on löytänyt meille.
mustarastas, pähkinänakkeli