Ihanalla niityllä

Kertakaikkisen ihanan niityn löysin, en olisi lähtenyt sieltä pois millään. Oli jo muutamia perhosiakin, mm karttaperhosia lenteli useitakin.

Ja muutamia herukkaperhosia. Auroraperhosetkin viilettivät vastaan kovaa vauhtia, mutta olisin ihmetellyt, jos ne olisivat pysähtyneet. Sitruunaperhosia ja useanlaisia mittareitakin näkyi.

Mustatäplähiipijä oli asettunut heinän päähän.

Metsämittarinaaras on minusta kaunis.
 

Tässä kuvassa on olevinaan kangasperhonen, ja onkin, mutta se pitää vain löytää jostain kohtaa.

No ei ollut tämä perhonen, vaikka ensin kaukaa luulin. Jokin tautihan se on asettunut poimulehtien alapinnalle. Tämän kasvin kaikki lehdet olivat tällaisen oranssin taudin peittämiä.

metsämittari, kangasperhonen, karttaperhonen, herukkaperhonen, mustatäplähiipijä, poimulehti

Suolla kukkiva

Suoretkellä sitruunaperhonen vaiveron kukilla.
 

sitruunaperhonen, vaivero

Peilityyntä

Selkälokki istui pari päivää sitten kivellä.

Se on kuulemma taantumaan päin. Uskon todella, sillä yhä harvemmin näen sen lajitovereita ja aina yksikseen, paha on yksin lisääntyä. Tänään näin mielestäni toisaalla toisen yksilön, sekin yksin.

Seuraavat kuvat ovat tämänaamuiselta melontaretkeltä. Aivan käsittämättömän tyyni ja autereinen, epätodellinen tunnelma. Ihan kuin nämä tukkakoskelot olisivat jäällä, mutta kyllä se peilityyntä veden pintaa on.

Mutta kaksistaan kulkivat nämäkin, ei ollut poikasista tietoakaan.

Kalalokit kaksistaan. Kyllä on hiljaista järvellä, kun joka luodolla tonottaa lokkipari, eikä ole puolustettavia poikasia.

Entäs nämä! Kaksistaan!

Mutta kuinka ollakaan. Kuikkapari osui kohdalle, ja sillä oli yksi poikanen.

Variksen poikasista ei kukaan kai lukua pidäkään, vaikka ehkä kyllä kannattaisi. Mitähän se suutaan aukoi, en kuullut raakkumistakaan.

Lumme jo eiliseltä, tänäänhän ei aaltoja saanut tekemälläkään.

varis, kuikka, kalalokki, selkälokki, tukkakoskelo, lumme
 

Retkellä nähtyä

Kävin taas välillä vähän kauempana linturetkellä. Hanhia oli pelloilla runsaasti. Metsähanhi on minusta niin hellyttävän näköinen. Eräällä rinteisellä mullospellolla oli koko rinne täynnä valkoposkihanhia, ja kauempaa lähestyttäessä näytti kuin koko pelto olisi täynnä valkoisia lumipalloja.

Lammella oli mustakurkku-uikkupari, joka ensin vain nukkui. Sitten yhtäkkiä heräsivät ja alkoivat nyökytellä toisilleen. Tämäkin taas niin tosi kaukana, että eihän kuva hääppönen tullut.

Puussa lauleskeli sydämensä pohjasta kirvinen, olisiko metsäkirvinen.

Näsiä on kaunis, kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja. Sitä vain ei moni tunne, sillä keväällä ei useinkaan ole vielä asiaa metsään.

Menestyisiköhän puutarhassakin.

näsiä, metsäkirvinen, mustakurkku-uikku, metsähanhi
 

Vesillä nähtyjä

Välillä ehdin jo luulla, että en näe tänä kesänä ollenkaan härkälintua. Mutta viime viikolla melontaretkellä osui sellainen eteen. Ja siinähän se putsaili itseään kaikessa rauhassa.

Putsausten jälkeen alkoi aivan infernaalinen meteli. Mutta äänelläänhän se vain lauloi. En yhtään tiedä, onko sillä puolisoa.

Melkein joka kerta  rantaan tai uimaan mennessä näkee rantasipin. Niin tälläkin kertaa, vaikka olin odottanut tuolle kivelle tiiraa.

Ja ihanaa, tulihan siihen tiirakin. Olen jo alkanut kaivata sitä, jos ei se siihen saavu joka kerta.

Alkukesästä lokit olivat hirveän vihaisia, sillä niillä oli jo pienet poikaset huollettavana ja suojeltavana.

Nyt nuo samaiset harmaalokin poikaset ovat jo aika isoja, kuitenkin emo vielä varmuuden vuoksi kyttää mahdollisia vihollisia. Mutta emot eivät ole enää yhtä kiukkuisia kuin alkukesästä.

Järvisätkin kukkii tällä hetkellä niin kauniisti. Tätä on vanha kansa kutsunut vesimansikaksi, miksikähän sekin nimi on pitänyt muuttaa rumemman kuuloiseksi.

harmaalokki, kalatiira, härkälintu, rantasipi

Navarran elämyksiä osa 4

Olkoon tämä viimeinen osa Espanjan Navarran elämysten esittelyä. Saisihan sieltä juttua vielä vaikka viikoksi, mutta sattuu juuri pääsiäinen tähän väliin :) Maisemien ja lintujen lisäksi oli tietysti paljon erilaisia kukkia ja perhosia. Koska olen keskittynyt lintuihin ja perhosiin, ei minulla ole tietoa sikäläisten kasvien nimistä, vaikka ne ihania ovatkin.

Mukana oli orkideaharrastaja, joka tiesi tämän yllä olevan kasvin orho-nimiseksi orkideaksi. Oli siellä useita muitakin orkidealajeja.

Kolme perhosta kuvasin sellaisia, joita ei ole Suomessa, kuten kovin yleinen ruostepapurikko. Tämä näyttää tulevan vastaan joka Espanjan-matkalla.

Valtavan iloiseksi tulin tästä, jota en ole ennen nähnyt: tupsukirjosiipi. Ei liioin esiinny Suomessa.

Ja sitten yllätys. Ensin meinasin jättää kuvaamatta, sillä luulin tavalliseksi sitruunaperhoseksi, koska se on saman muotoinen. Mutta eipäs vain! Kun perhonen lehahti lentoon, sen päällyspuoli siivistä oli kirkkaan oranssinen. Alkoi kova metsästys, mutta se ei ilmeisesti pysähtyessään koskaan näytä siipien komeaa puolta. Jos tarkkaan katsoo, yläsiipien yli kulkee vaaleampi juova. Niissä kohtaa on toisella puolella oranssi väri. 

Perhosen nimeksi osoittautui kleopatra. Katso googlaamalla esim. kleopatra perhonen, miten erikoisen näköinen se on siivet levitettynä!

Heleää kesää

Satuin jo jokin aika sitten pellon reunalle, joka oli aivan täynnä niittyleinikkiä. Minusta pelto oli kylvetty heinälle, olisiko heinänsiemenen joukossa ollut niittyleinikin siemeniä vai miten viljelty pelto voi olla ihan keltaisenaan tätä kasvia. Pihlajaperhosia lenteli kukkien yllä.

J

Hiekassa mineraaleja imemässä lenteli pari perhosta.
 

 

 tämä mäntykaarimittari ei liity edellisiin, mutta olen siitä kovin iloinen kahdestakin syystä: se on kaunis perhonen ja toisekseen minulle elis.

pihlajaperhonen, mäntykaarimittari, niittyleinikki

 

 

Tänään tällaista

Yritin lähteä aamulla mahdollisimman aikaisin liikkeelle, ennen kuin ihmiset heräävät häiritsemään luonnonrauhaa. Silti oli jo seitsemältä joku ehtinyt risukasalle viemään risuja, joten kasan linnut olivat kaikonneet. Koskella lepäili tukkakoskelo. On sillä hyvä suojaväri.

Sitten puun rungolle pyrähti pitkästä aikaa puukiipijä ja lähti hiissaamaan itseään ylös päin. Tosi hyvä suojaväri silläkin. En mitenkään olisi sitä nähnyt, ellei se olisi juuri edessäni lentänyt rungolle.

Järvellä uiskenteli myös kuikkapari.

Ja mahdottomasti kukkii kuusi. Kohta ovat järven pinnat aivan paksun siitepölyn peitossa.

Monia pikkulintuja lauleli ja äänteli, mm. kirjosieppo, peippo, pajulintu ja lukematon määrä tuntemattomia ääniä. Ruovikossa karjahtelivat härkälinnut. Päämääräni oli saada kuvatuksi jokin itselleni vieras pikkulintu, mutta en millään onnistunut.

Uudella polulla

 Vaikka paikkakunnalla on useita kävelypolkuja, on niihin autottoman tai huonojalkaisen hankala päästä. Ainoaksi vaihtoehdoksi monille ihan keskustassa asuville on ollut asfalttitiet. Luonnon keskelle pääsemiseksi Luontoretkeilijät on tehnyt keväällä ihan keskustaan uuden polun, kierros yhteensä noin kaksi kilometriä.

 Polku alkaa vanhan pellon reunasta. Keväällä pelto muokattiin ja siihen kylvettiin erilaisia kasveja, mm. hunajakukkaa, auringonkukkaa, muita niittykukkia,

 erilaisia viljakasveja, pellavaa ja tattaria. Tässä yllä tattari ja alla tattaripelto. Itse en ollut koskaan nähnyt aiemmin tattarin kukkaa. Sehän on tosi kaunis. Tattari on Suomen vanhin viljelykasvi

Polku jatkuu pusikoiden ja pienten metsiköiden läpi. Polku on parhaimmillaan juuri nyt, kun korkeat luonnonkasvit kukkivat. Kuljetaan myös ihanien mesiangervokasvustojen  läpi. Pääsee sellaiseenkin nyt kerrankin kahlaamatta. Harvalle olisi ehkä tullut mieleen raivata polkua ryteikköön. Luonnonkukkaakin oli matkan varrella vaikka kuinka: peurankelloja, pietaryrttiä, särmikäskuismaa, horsmaa jne jne.

Otin projektiksi kuvata kaikki lenkin varrella näkemäni perhoset. Niitä oli yhteensä kymmenisen kappaletta. Tässä keihäsmittari.

Jopa lintuja näkyi. Perhosia metsästäessä meni kauan ennen kuin edes huomasin, että tällainen lintu säksätti minulle pusikossa: tsäk, tsäk, trrrrr. voisi olla vaikka viitakerttunen, varma en ole.

Samalla tavalla toisaalla sätti minua tämä, saattaa olla vaikka sama laji. Kovin olivat kuitenkin piilottelevia.
Metsän kohdilla useissa paikoissa juoksivat rastaat räkättäen piiloon. Kiva polku, se täytyy kiertää useamman kerran kesässä, sehän muuttuu viikkojen aikana kaiken aikaa.