Poikaset pelottomia

En ole aiempien isojen sateiden jälkeen toimeutunut hakemaan piilokojua pihaan. Nythän olisi oiva tilaisuus kuvata pikkulintuja, ja varsinkin niiden poikasia, koska ne ovat vielä kovin pelottomia. Tänään osui kuitenkin eteen mustapääkerttu.

Poikanenhan sekin lienee, sillä on kovin luottavainen ja peloton ja vauvamaisen oloinen.

Korallikanukassa niitä puikkelehti useitakin. Taitavat syödä marjoja, jotka nyt eivät vielä ole mitenkään kypsiäkään. Mutta suurin osa puskasta on raavittu puhtaaksi.
 

Pajulintuhan se

Toivoin, että kuvaamani poikanen olisi ollut jokin itselleni harvinaisempi, mutta hyvähän se tämäkin on.

 Nuori pajulintu.

Siili pitkästä aikaa

Oikein piti hieraista silmiään, onko edes totta että tämä on siili. Siskon pihassa nuuhkivat toisiaan kissan kanssa. Mutta kun me ihmiset tultiin, säikähti karkuun. Eikä tämäkään omalla paikkakunnalla, vaan viikko sitten käydessäni Pohjanmaalla. 

Siili on vähentynyt kovasti. Katsoin kuvistani, että viimeksi olen nähnyt siilin yksitoista vuotta sitten. Ja niin yleinen ja jokakesäinen vieras kuin se ennen oli omassakin pihassa.

Osuipas kohdalle

Lähdin oikein varta vasten etsimään häiveperhosta paikalle, jossa olen joskus sellaisen nähnyt. Oikein ihmetellä täytyy, miten sen ihan kohta näinkin soraisella polulla kivennäisiä imeksimässä.

Ihan kuin minua varten se pyöriskeli eri suuntiin ja availi siipiään, että sain kuvata.

Ja äskeistä kuvatessani vierelleni ilmestyi myös pikkuhäiveperhonen. Oikein ihmeiden ihme. Mutta ei onni kauaa kestänyt. Pian huristeli polkua pitkin joku mönkijällä, ja tuli kiire hätistellä perhoset pois keskeltä tietä, etteivät jäisi alle.

Kuvittelin, että saman tien näkisin myös haapaperhosen, kun näin hyvä säkä sattui, mutta se nyt olikin minulta jo liikaa vaadittu.

häiveperhonen, pikkuhäiveperhonen

Pikkulintuja

Senhän piti olla tällä kertaa perhoslenkki, mutta siitä tulikin lintulenkki. Pienen lammen reunamilla kasvoi laajalti kaikenlaista ryteikköä ja pientä pensasta, joten sinne oli pensastasku tehnyt pesänsä.

Meitähän se tietysti alkoi varoitella.

Ja hyppeli pensaasta ja oksalta toiselle.

Kunnes lopulta ilmestyi rouvakin. Minusta tuntuu kuin siellä olisi pesinyt useampikin pariskunta.

Samaisen ryteikön toisella reunalla pesi pikkulepinkäinen.

Sekin sai puolisonsa mukaan oksalle.

Jo aiemmin olen viereisen tontin kuusentaimelta kuvannut viitakerttusen. Se oli helppo tuntea äänestä.

Ja jo juhannuksen jälkeen olen näköjään nähnyt risukasalla pensaskertun. Niitä oli sielllä kyllä useampia, mutta tämä oli kaikkein rohkein ja keikisteli pitkään oksilla.

Sehän on ihan hauskannäköinen edestä päin.

Saisivat kyllä linnut olla vähän lähempänä.

pensastasku, pensaskerttu, viitakerttunen, pikkulepinkäinen
 

Onnen hetkiä

Olipas tänään monta onnen hetkeä. Niin moni on laittanut kuvia matarakiitäjästä nettiin, ja ehdin jo kuvitella, että minulta sen näkeminen jää vain haaveeksi, kunnes tänään se yhtäkkiä pörräsi edessäni.

Onkohan kiitäjät lisääntyneet, sillä viime kesänä näin vasta ensimmäiset ja nyt tämä. En ikinä ennen muista kenenkään edes puhuneen kiitäjistä.

Ja vaikka olin juuri sitä ennen nähnyt metsänokiperhosen ja riemuinnut, että kiva, nyt on pariton vuosi ja siis sitäkin on tänä vuonna mahdollista kuvailla, ei sekään tunnu enää miltään kiitäjän jälkeen. (Se esiintyy vain parittomina vuosina toukan kaksivuotisen kehityksen takia).

Illalla olin iloinnut tuominopsasiivestä.

Ja tänä aamuna riemastuin nyhäkulmumittarista, joka odotteli heti ylösnoustuani talon seinällä.
matarakiitäjä, nyhäkulmumittari, tuominopsasiipi, metsänokiperhonen

Oli sillä pääkin

Toissapäivänä olin oikeastaan perhosia kuvailemassa, kun oksalle lensi lintu. Aina pitää osoittaa kameralla, oli mikä oli. Ja hyvä, että osoittelin. Sehän oli kulorastas, jota ei liian usein osu silmien eteen. Muutaman kuvan siitä räpsäisin, ja joka kuvassa oli pää oksan takana. Vain tämä yksi kuva osoittaa, että oli sillä pääkin.
 

Uusi laji tupsahti

Nyt on perhosrintamalla pitkästä aikaa minulle jotain uutta. Eilen pihanurmikolla lepäili nokisiipi, Sepäs on minulle ihan elis.

Jotain se alkoi askarrella heinien seassa. Yläruumis musta, alaruumis oranssi. Minusta tuo ruumis oli oranssisempi luonnossa.

Tämän ohuen heinän varaan se jäi lopuksi päivää. Huvikseni kävin katsomassa vielä illallakin, ja siinä se veteli hirsiä.

Parin päivän sisään olen saanut kolme uutta yökköstäkin. Jostain syystä kuistin ikkunalla aamuisin lepäilee kaikenlaisia yökkösiä ja mittareita. Muilla ikkunoilla ei niinkään. Johtuisiko siitä, että kuistin ikkuna on metsään päin.