sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Taivahan valakiat

Kun eilen kuulin, että yöllä olisi taas mahdollisuus nähdä revontulia täällä etelässäkin, sonnustauduin ulos kuutamoon. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että jos jotain näkyy, se onkin kaukana taivaanrannan lähettyvillä, eikä puiden yläpuolella. Tämä oli otoksistani paras, sen mitä puoli kahdentoista maissa sain. Olisi pitänyt mennä jonnekin aavalle paikalle, mutta minäkö keskellä yötä pimeässä minnekään uskaltautuisin! 

Ei niitä loimotuksia kauaa näkynyt. Pian revontulet laantuivat vaalean vihertäväksi haaleaksi hehkuksi pohjoiselle ja koilliselle taivaalle. Arvoitukseksi taas jää, olisiko loppuyöstä ollut parempaa. Mutta ei se mitään. Johan minulle selvisi, että kotipihalta ei tämän kummoisempaa pysty saamaan. Tyydyn siis edelleenkin ihastelemaan vain muiden ottamia kuvia.
 

torstai 6. tammikuuta 2022

Täyttä talvea


Keltasirkkuja on nyt runsain mitoin. Samoin kuin luntakin.


Eikä hätää, että kuolisivat janoon talvella. Linnut osaavat syödä lunta janoonsa. Keltasirkku


Vaikka tänään aurinko hieman kurkisteli taivannrannan reunalla pilvien raoista, ei sen hehku yltänyt siihen, mitä näissä tapaninpäivän kuvissa.

Nämä viimeiset kuvat ovat jo tapaninpäivältä, sen jälkeen ei juuri ole aurinkoa näkynytkään, paitsi tänään vähän vilahti.

tiistai 4. tammikuuta 2022

Pakkasessa sinnitellään

Talven yli täytyy vain jotenkin selvitä. Onneksi on päästy jo talvessa pimeimmän ohi.

 pikkuvarpunen