Talven eka aurinko

 

Jopas viimein paistoi täälläkin aurinko. Pilvisyyden kestäisi paremmin, jos tietäisi, että kaikilla muilla on samalla lailla. Mutta sosiaalinen media on paha: aina jossain päin Suomea saattaa joku nähdä aurinkoa, vaikkakin vain puoli tuntia, mutta kumminkin, ja laittaa tietysti hienoja postauksia valoisuudesta, kun itse kärvistellään pimeässä. Sekös kadehduttaa.

Suomalaista komeaa mäntymetsää.

Eräissä puissa lenteli iso parvi lintuja. Luulin kaikkia pyrstötiaisiksi, mutta osa olikin sinitiaisia.

Linnut olivat niin älyttömän nopeita, että ei tainnut tulla yhtään terävää kuvaa, mutta sentään selvän saa, että pyrstötiaisiahan ne suurimmaksi osaksi.

Siinä se tämän päivän anti. Ei minulta oikein tahdo onnistua talvinen lintukuvaus, varsinkin kun linnut keikkuivat milloin mitenkin päin, olisikohan kukaan edes sekuntia pysynyt paikallaan.

pyrstötiainen, sinitiainen

Palokärki kaupanpäälle

Käväisin katsomassa rannassa, olisiko siellä jäähahmoja, vaikkei ole kovia tuulia ollutkaan. Oli jonkin verran, mutta kaupanpäällisiksi oli yhtäkkiä edessäni palokärki kaivelemassa karikkeita, mikä ilahdutti kovasti. Olikin oikein onnistunut retki pitkästä aikaa.

Ennennäkemätön pihavieras

Tuskin uskoin silmiäni, kun huomasin pihassa pähkinähakin. Sellaista otusta en ole koskaan vielä nähnyt missään, en ulkomaillakaan, joten elämänpinna napsahti pitkästä aikaa. Onnellisuuskäyrä kohosi korkeuksiinsa.

 Pähkinähakki.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa piti istahtaa kyttäilemään, mitä lintuja pihassa nykyään pyörii. Harakoita nyt ainakin.

Harmaapäätikka on myös alkanut käydä pihapiirissä. Koiraalle kyllä sopisi paremminkin nimitys punapäätikka.

Kappas vain, oli peippokin vielä.

Viherpeippoja oli valtavat määrät.

Käpytikka ilmestyi. On sillä nyt jotenkin puhtaampi etumus kuin kesällä.

Tietysti närhiä pyörii montakin päivittäin.

Muutama talitiainen. Sinitiaisia en nähnyt kuin yhden. Kesälläkin niitä oli kovin vähän, en tainnut nähdä ollenkaan poikasia.

Pikkuvarpusten ja viherpeippojen seassa oli joitain järripeippoja.

järripeippo, peippo, viherpeippo, harmaapäätikka, käpytikka, närhi, harakka, talitiainen

Uudenlaisenkin sain kuviin

Söderfjärdenillä on mahdollista nähdä paljon muitakin lintuja kuin kurkia. Yllättäen havaitsin sinisuohaukan lentävän matalalla. Tämähän onkin itselleni ihan eka kerta nähdä sitä plaatua.

Joutsenia oli kerääntynyt myös melko paljon pellolle, niistä vain ei mainita usein mitään kurkien yhteydessä. Kanadanhanhet viihtyivät joutsenten seurassa. Myös jotain pienempiä lintuja käppäili joutsenten seurassa, mutta en saanut selvää, mitä ne olivat.

Lentelihän siellä taivaalla vaikka mitä, mutta minun on mahdotonta saada selvää lentävistä linnuista. Nämä kuitenkin ovat ilmeisesti  jotain kahlaajia.

Muutamia metsähanhiryhmiä lensi ylitse.

Lintutornin vieressä pyöriskeli nuoria västäräkkejä.

Ja Seinäjoella ei pääse koskaan käymään näkemättä fasaaneja. Kolme nuorukaista käveli pihaan.

Harmi, että oli sateinen päivä. Olisi ollut mukava tuolla kierrellä ja viettää pitempäänkin aikaa  tutkaillen, mitä kaikkea olisi sattunut näkymään.

sinisuohaukka, joutsen, kanadanhanhi, metsähanhi, västäräkki, fasaani

Kurkia, kurkia

Tein retken Etelä-Pohjanmaalle Söderfjärdenin meteorikraatterin kurkipelloille, joilla syksyisin ruokailee tuhansia kurkia. Pienoinen jännitys hiipi rintaan, onko siellä edes yhtäkään lintua, koskaanhan ei tiedä tarkkaa aikaa, onko niitä saapunut vai ovatko jo lähteneet etelään. Olihan siellä lintuja, mutta oli melkoinen sade, kun saavuimme tuolle viisi kertaa viisi kilometriä -kokoiselle alueelle.

Onneksi sade kuitenkin lakkasi. Linnut olivat vielä nuupallaan ja putsailivat ja leyhyttelivät märkiä siipiään. Ja oli myös laulujoutsenia.

Nuoret linnut ovat jännän kaljun näköisiä.

Jotkut tykkäävät olla vain perheen kesken kaukana muista, kun taas suurin osa on isossa porukassa, silti perhekunnittain.

Koska alue on laaja, ei yhdellä paikalla välttämättä ole monia lintuja nähtävillä. Mutta noin puoli seitsemän tienoilla illalla, kun aurinko alkaa laskea, linnut lentävät kaikki yhtaikaa saaristoon yöpymään. Juuri se tapahtuma kerää ihmisiä katsomaan, jopa linja-autollisia oli tullut paikalle.

Tällä kertaa eivät kaikki alueen kurjet lehahtaneet yhtaikaa lentoon, vaan linnut lähtivät pienehköissä ryhmissä suuntanaan yöpymispaikka. oli näitä silti kiva käydä katsomassa.

Bird Life on laittanut nettiin Söderfjärdenin kurkilivenkin, jossa on kiertävä kamera näyttäen keskellä olevan lintutornin alueen kurkitilanteen.

kurki

Linnut alkavat hivuttautua pihaan

Lintujen tarkkailu on jäänyt tänä kesänä vähiin. Minusta pihassa ei ole pyörinyt niin paljon poikasiakaan kuin aikaisempina kesinä. Erikoisemmista olen pusikoissa huomannut mm leppälinnun tai hernekertun, minusta mustapääkerttukin oli kerran. Varustauduin eilen pitkästä aikaa piilokojuuni tutkailemaan. Mustarastaita oli aroniapensaissa sekä punaisten viinimarjojen kimpussa. Viinimarjapensaita on ainakin kahdeksan ja tuottavat niin paljon marjaa, että vain parin pensaan marjat käytämme, loput on jätetty linnuille.

Punarintoja oli hämmästyttävän paljon. Ainakin kolme aikuista näin yhtaikaa ja sitten oli eri-ikäisiä nuoria yksilöitä.

Viherpeippojakin on saapunut, ovat yhtä ärhäköitä kuin aina ennenkin.

Talitiaisia näin yllättävän vähän, mutta en sinitiaisia, mikä hämmästytti. 

On varma syksyn merkki, kun närhetkin änkeävät pihaan.

Mikähän tätä tikkaa vaivaa. Lienee sairas. Minusta tuntuu, että tikkojakaan ei ole pihassa kesällä juuri näkynyt.

Lensihän siihen linssin eteen myös suruvaippa. Nuoret naureskelevat joskus, että miksi perhosella on vauvanvaipan nimi. Mutta  vaippahan on alun perin tarkoittanut kangasta, joka on esim kietaistu hartioiden ympärille. Ennen hautajaissaatossa hevosilla oli musta loimi, jossa valkoiset surureunukset, sellaiselta tämä perhonenkin näyttää. Juuri hiljattain oli facebookissa perhossivustolla kuvakin sellaisesta saattueesta.

viherpeippo, punarinta, talitiainen, närhi, mustarastas, käpytikka

Myöhäinen päiväperhonen

Jo pari viikkoa sitten kuvasin kultapalloilta yllättäen ruostenopsasiiven. Kultapalloilla harvoin näkee mitään perhosia, vaikka tänä vuonnakin ne loistivat niin mahdottoman komeina. Harmittaa, että tuo perhonenkin hävisi saman tien, eikä koskaan enää näkynyt, sitä kun niin tosi harvoin näkee. Se on Suomen myöhäisimpiä päiväperhosia. Mistähän saanee ravintoakaan, kun usein sen lentoaikoihin ovat kaikki kukat jo kuolleet.

 

 

ruostenopsasiipi