Eilen ja tänään lähdimme melomaan jo klo 7 aamulla, sillä hellelukemat hipovat kolmeakymmentä. Ja järvi on aivan hiljainen, autereinen, jopa aavemainen. Ja kuten monisaariselle saimaalle tyypillistä: joka puolella näyttää samanlaiselta. Eksyminen on helppoa.
Oli siellä jossain joku mökkiläinenkin saapunut makkaroitaan kärventämään. Vai saunaansako poltti.
Linnutkin pitivät varmaan hellettä, sillä hyvin vähän näkyi niitäkään missään. Ruoikon reunassa yksinäinen kalalokki tuli lähelle meitä ihmettelemään. Ja teki oikein pitkän tarkastuskierroksen ympärillämme.
Huomasimme myös telkän. Kaksi poikasta sillä oli. Onkohan kato käynyt vai eikö enempää ole ollutkaan.
Toinenkin lokki laskeutui lähelle katselemaan.
Ja samanlaiset maisemat vain jatkuvat ja jatkuvat. Uskokaa tai älkää, ei ole sama kohta kuin äskeisissä kuvissa. Ellei tarkkaan pidä selvillä missä ollaan, lähtee takuuvarmasti väärään suuntaan.
Sorsallakaan ei ollut kuin kaksi poikasta.
Ja kylläpä meitä ihmeteltiin. Selkälokkikin laskeutui keskelle aavaa vedenpintaa ja jäi keikistelemään eteemme.
Isokoskelollakin oli vain kaksi poikasta. Muutama päivä sitten näin jossain toisaalla emon, jolla oli yhdeksän jälkeläistä. Minusta on hauska, miten jo pienet poikaset osaavat tähystää kaloja pinnan alta.
Ja sitten kaislikosta hyökkäsi oikea peto.