Monet jo kuluneita

 Yritin etsiä uusia paikkoja, joissa olisi uudenlaisia perhosia. Täällä ei ole kauheasti niittyjä, joka paikassa on vain metsää. Turhauduin ja kuvittelin tätä puolukalla istuksivaa sinisiipeä itselleni uudeksi lajiksi. Ei sitten kumminkaan. Taitaa olla ketosinisiipi, on vaikea määrittää, on kovin kulunut.

Niitä samannäköisiä ja tosi kuluneita lenteli melko runsaasti.

 Turhautuneena tulin kotipihaan. Valtava määrä eri perhosia ruokaili kehäkukilla: sitruunaperhosia ja neitoperhosia ihan "sikana".

Yksi ainoa hopeatäplä on käynyt pitkään kehäkukilla. Nyt se on jo aika kulunut.

Linturintamalla on nyt ollut tosi hiljaista. Olen keskittynyt melkein vain perhosiin. Mutta puiden oksien välistä minua tuijotti metsäkirvinen. Mitään ei puhunut, katseli vain.

Luonnon monimuotoisuutta

 Tässä kaikenlaista pitkin kesää kameraan tullutta: korento rantaheinikossa.

Toiset korennot lumpeella.

 Herukkamittari talon seinällä.

 Tesmaperhosia, yleisimpiä ja silti melko huonosti tunnettuja.

Tässä olen kuvauskohteena pitänyt varmaan tuota karvapallukkaa, mutta koneelta katsoessa ilmeni, että pinnalla on ludetta oikein kasapäin. Ainakin kolme tai neljä ötökkää samassa kasassa.

 Jonkin sortin pörisijä.

Valtavalta ristikolta näyttää tuuletusikkunan hyttysverkkokin suurennettuna. Siinä majaili jokin otus, jota en tiedä, kuuluuko lasisiipisiin perhosiin vai onko muuten vain ötökkä.

Ihan kuin en tällaista turkoosia öttiäistä olisi koskaan ennen nähnyt. Tänä kesänä on ollut runsaasti. Luulin heinäsirkkoihin kuuluvaksi, mutta saahan sitä luulla kaikkea. Heinäsirkkakirjassa ei puhuttu tällaisesta mitään.

Perhonen lentäköön

Aika mukavasti ollut perhosia tänä kesänä. Jokin hopeatäplä ohdakkeella.

 Ohdakeperhonen, aika haalistuneen näköinen.

Sinisiivetkin parveilevat.

 Eilen mustikoita peratessa ulkona  karttaperhonen tykkäsi tulla soittelemaan.

Olikohan mustikan makua jäljellä, kun oli pitkään paikallaan. Tänä aamuna se oli kallionauhuksilla mettä imemässä.

 Tummakirjosiipi pari viikkoa sitten.

 Häiveperhonenkin on viihtynyt pihassa tammen rungolta tihkuvia nesteitä imien.

Ja puutarhassa kehäkukilla ruokaili keisarinviittanaaras.

 Ja vieläpä ruskea valesina-yksilö.

Keväällä löysimme kuistin kaapista pienen kopallisen kehäkukan siemeniä, joita olemme joskus keränneet kehäkukistamme. Laitoimme kaikki maahan ja kas, ne olivatkin vielä kelvollisia ja nyt meillä on valtava alue täynnä kehäkukkaa. Ei ole vielä ainakaan houkutellut kuin tuota keisarinviittaa ja sitruunaperhosia. Ja tietysti kaikenlaisia ötököitä.

Yökokeilu

 Yksinäinen koskelonpoikanen ui ja tähysteli veden alta kaloja. En vain ole vielä edistynyt niin pitkälle, että ilman emoa tietäisin, onko iso- vai tukkakoskelon poikanen. Joku sanoi lintusivulla, että ei poikasia tarvitse tunnistaa. Jos näin ajatellaan, niin tarvitseeko tunnistaa itse asiassa mitään muutakaan!

Kävimme suolla katsomassa, olisiko lakkoja. Ei onneksi ollut kuin muutama, sain keskittyä perhosten metsästykseen. Paitsi että niitäkään ei juuri ollut, sillä eilen taivas oli valtavan paksussa pilvessä. Toisaalta se taas oli hyvä, jaksoi paremmin rämpiä. Tällainen hieno perhonen oli. Vaikkei minulle mitään hyötyä ja etua ole tämänkään tunnistuksesta, haluan silti jossain vaiheessa yrittää tunnistaa, kunhan ehdin.

 Minulla on ollut tarkoitus laittaa yöperhosia varten lakana ja valo siihen loistamaan. En ole vielä ehtinyt, mutta yöllä pihalampun valolle tuli valtaisa määrä erilaisia otuksia. Tämä sulkanen lampun päällä.

 Tosi korkealla olevan toisen pihalampun alapuolella oli tällainen, joksikin koisaksi arvelisin. juuri talon nurkan kohdalla, joten toinen puoli kuvasta pimeää.

 Tämä taitaa olla niitty-yökkönen. Kirjan mukaan se on hyvin yleinen ja tulee ensimmäisenä valolle.

Nurkan kohdassa oli tämäkin. Mutta tunnistaminen mahdotonta.

Tällainenkin lepäili valon loisteessa.

Oli vielä monta muutakin perhoslajia, mutta kuvat niin suttuisia, ettei niistä saa tolkkua. Tämä oli ensimmäinen kokeilu houkutella yöperhosia valolle. Kyllähän niitä houkutelluksi saa, se ei näytä olevan ongelma. Ongelma on pimeässä kuvaaminen. Siinäpä riittääkin haastetta tuleville vuosille.

Kummaa ja ei kummaa

 Joskus aina sattuu jotain erikoista luonnossa. Kupla perhosen peräpäässä.

 Mittariperhosia löytääkseni tarvitsee minun kiertää vain talo ympäri, ja samalla kertaa voi olla lepäilemässä montakin mittaria ikkunassa tai seinällä. Tässä suomittari. Olisi kiva saada kuvatuksi joskus sen kauniin keltaiset alasiivetkin.

 Leppäpirkkoja on Suomessakin valtavat määrät erilaisia ja monennäköisiä. Tällaista en ole ennen tavannut, onkohan ruutupirkko vai jokin muu. Ei ihme, ettei helposti osu näkökenttään. Se oli paljon pienempi kuin tavallinen leppäkerttu. Joita muuten pitkästä aikaa on tänä vuonna näkynyt paljonkin.

 Ajaessamme autolla halki Suomen autossa alkoi yhtäkkiä pongahdella jokin kaskas. Boing se hyppäsi ratille, boing seuraavaksi ikkunaan jne. Innostuin aikani kuluksi ottamaan siitä kuvaa, mikä ei ollutkaan yksinkertaista. Auton tärinässä ja teleputkella (ja elukka vain pari milliä kooltaan) sain kuitenkin tällaisen. Ajattelimme, että se on sylkikaskas, mutta netti osoitti, että erilaisia kaskaita tunnetaan yksistään Suomestakin melkein 400. Voi se siis olla jokin muukin kaskas.

 Ja eräänä päivänä mönki talon seinustaa pitkin tällainen mönkiäinen. Jonkin perhosen toukkahan sekin lie.

Uimarannalla rantasipi.

Tänään kanttarellimetsässä yhtäkkiä edessä oli linnunpoikanen. Onkohan jokin rastas, tai sitten ei.

Tapahtumia riittämiin luonnossa

Kyllä kesällä kuvia luonnosta olisi, kun vain olisi aikaa niitä tänne laittaa. Talvella taas on toisin päin, kuvia saa keksimällä keksiä. Yllä jokin harsokorento.

Heti sateen jälkeenkin on uskalikkoja perhosia.

Sinisiivet ovat valitettavasti kovin pieniä. Voivat jäädä monelta ihan huomaamatta. Niitäkin tuntuu olevan paljon, kuten kaikkia perhosia tänä kesänä.

harsokorento, sinisiipi

Uusia perhosia

Nyt minäkin sen näin! Isonokkosperhonen paistatteli päivää talon seinustalla. Perhosbaari oli houkutellut sen pihaan.

Eräällä apilapellolla osui linssin eteen hohtosinisiipi. Sitä minulla ei vielä ollutkaan. Erittäin kapea ja selvärajainen juova kulkee siiven reunoissa.

Kävin uudemman kerran kokeilemassa, olisiko saman lajin naarastakin ollut kuvattavaksi, mutta ei ollut, oli joitain muita. Tämä on tuo äskeinen yksilö.

Vertailun vuoksi laitan samalta reissulta kangassinisiiven. Tosi paksu musta reunus, minusta mustempi kuin tavallisesti.

Ja nämä taas takaavat, että kangassinisiipiä on ensi vuonnakin.

isonokkosperhonen, hohtosinisiipi, kangassinisiipi

Keskenään sukulaiset

 Eilisellä suoretkellä oli edessämme ensimmäisenä häiveperhonen. Ensimmäistä kertaa näin sen muualla kuin pihan perhosbaarissa.

Se vain ei suostunut oleilemaan muualla kuin rumimpien vanhojen lehtien äärellä.

Yhden ainoan kerran auringonvalo osui siipiin niin, että näin häivähtävän sinistä, mistä häivähdyksestä perhonen on saanut nimensäkin.

 Jo aiemmin kesällä näin haapaperhosen. Sitäkään ei näe usein, ei edes joka vuosi.

Jos ei näkisi alapintaa, ei helposti erottaisi häiveperhosesta.

Siitähän saisi vaikka viikset.

häiveperhonen, haapaperhonen