Menneen vuoden tapahtumia

Vanha vuosi on päättymässä, eikä mikään  enää koskaan palaa, joten pieni katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin.

Jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä on ollut sen verran selkeätä, että on voinut kuvata aurinkoakin, hieman olen saanut kuvaan myös auringon  haloilmiötä.

Kroatian matka toukokuussa oli yksi vuoden kohokohdista aivan huikeine maisemineen, kukkineen, perhosineen ja lintuineen.

Tämäkin maisema oli aivan utopisisen ihana oikeasti, eihän se kuvassa miltään näytä.

Ja kun lintumatka kerran oli kyseessä, tuli silloin tällöin myös pettymyksiä. Alppirautiainen on kyllä kuvassa, mutta en päässyt lähemmäksi, eikä se liioin tullut minun luo.

Melontaa kesällä Saimaalla, jossa myös maisemat huikeita.

Perhosten ja lintujen kuvailua ihanilla luontopoluilla.

Ja syksyn tullen kotipihassa yökkösten kyttäilyä pimeällä. Tässä kiertokiitäjän odottelua tupakan kukille. Ja melkein joka kerta onnistuikin.

Joinain harvoina selkeinä iltoina revontulien odottelua. Niiden odottelu on tähän mennessä kylläkin tuottanut joka kerran pettymyksen, mutta sivutuotteena saattaa aina tulla jotain muuta.

Tietysti on tapahtunut kaikkea muutakin kivaa. Mutta nyt aletaan odotella, mitä kaikkea hauskaa ensi vuonna tapahtuu. 

Kroatiassa nähtyä 3

Kroatiassa on kivikkoa, niittyjä, pusikoita, metsiköitä, vuoria, merenrantaa, kaikkea kaikille.

Koska luonnonniittyjä on paljon, on myös runsaasti kaikenlaisia perhosia. Tämä on balkaninruutukainen.

Balkaninsomersilmä.

Hämähäkkejäkin kiipeili ilmassa jos jonkinlaisia, eli omilla langoillaan.

Bloggeri tykkäsi näköjään laittaa kuvat eri järjestykseen kuin minä. Olkoon sitten tässä järjestyksessä. Perhonen on keltaniittysilmä.

Lampaitakin oli paljon. Osa aitauksessa, osa irrallaan.

Jokin lauhahiipijän sukulainen.

Jos Lapissa kulkevat porot irrallaan tiellä, täällä vastaan saattoi tulla vuohia, lampaita tai jopa lehmiä.

Vihreä lisko talon seinäsyvennyksessä.

Naurisperhoslaji.

Pilkkuverkkoperhonen. Tätäkään ei ole Suomessa.

Mahdottoman punainen korento.

Jokin sinisiipilaji.

Sirkatkin olivat ison miehen etusormen kokoisia.

Tummahäränsilmä.

Täplänopsasiipi.

Paljon lenteli vielä muitakin perhosia ja ötököitä. Ritariperhonen, sitruunaperhonen, monia valkoisia ja muita, joista ei kaikista tullut kuvaakaan. Kukkia monenlaisia jne. Olkoon tämä maratonpostaus nyt kuitenkin viimeinen postaus ulkomaanelävistä.
 

Kroatian-matkan elämyksiä osa 2

Kroatian-matkalla käväisimme yhtenä päivänä jopa Bosnian puolella eräällä lintujärvellä. Siellä oli valtavasti erilaisia sorsia ja haikaroita, pikkumerimetsoja ja vaikka mitä. Ainut paha puoli, että kun meitä oli 12 hengen porukka veneessä, aina linnut tahtoivat lähteä edestä karkuun. Tai jos sattui hyvälle hollille muuten, aina oli jonkun toisen pää tai oksan karahka edessä. Lähellä oli iso lehmäkarja laiduntamassa ja valtavasti lehmähaikaroita putsaamassa lehmien korvista ja muusta ihosta ötököitä.

Rääkkähaikaroita oli runsaasti.

  Samoin pikkumerimetso oli runsaslukuinen laji.

Kroatiassa on paljon kivikkoa ja vuoria, myös niittyjä. Kivikkopyy on omalla alueellaan.

Kun oli ukkosen jälkeen juuri satanut, räystäspääskyt kerääntyivät lammikoiden reunamille savea keräämään.

Vuoret olivat mahdottomia.

Erään ulkosaaren ympärillä oleili välimerenhaukkoja.

Sinne saareen ajettiin pari tuntia kovaa vauhtia ja onnistuttiin näkemään välimerenliitäjiä. Aallokko oli aikamoinen, joten vain jokunen kuva onnistui edes vähäsen.
 

 

 Tällaiseen saareen piti rantautua eväitä syömään ja nenää puuteroimaan.

välimerenhaukka, välimerenliitäjä, rääkkähaikara, kivikkopuyy, räystäspääsky, pikkumerimetso, lehmähaikara

Kroatian lintumatkalla nähtyä 1

Yli viikko vierähti Kroatiassa Skaftung Naturen lintumatkalla. Valtavasti tuli taas eliksiä, eli lintuja, jotka näin eka kertaa eläissäni. Onneksi on keksitty kamerat, muutenhan en kaukana olevia kohteita näkisi muuta kuin mustina möykkyinä. Tässä esittelen muutaman näkemäni pikkulinnun. Yllä heinäkerttu.

Keltahemppo on aina karttanut minua. Suttuisten kuvien sijaan sain tällä kertaa linnusta kuvan lähempää, mutta ah, vain korkealta alapuolelta.

Kirjokerttu.

Kirjotasku koiras.

Kivikkorastas.

Kuhankeittäjä olisi saanut olla lähempänä. Onhan se Etelä-Savon maakuntalintu, vaikkakaan en ole sitä täällä onnistunut koskaan näkemään, vaikka 30 vuotta lauloi tonttimme vieressä.

Lyhytvarvaskiuru.

Mehiläissyöjä.

Nummikirvinen.

Pensassirkku.

Punapäälepinkäinen.

Rastaskerttunen.

Sininärhi.

Taiturikultarinta.

Mm. tällaisia lintuja näki vähän väliä, joitain piti oikein etsimällä etsiä. Taisi minulle tulla eliksi yli 20. Lintukattaus jatkuu seuraavassa postauksessa, kunhan joutaisin perata kuvia lisää.

Islannissa nähtyä 5

Eräässä paikassa vesipääskyjä kuvatessamme piti meriharakkapariskunta kovaa ääntä. Mutta ne olivat niin poissaolevan näköisiä, että en heti ymmärtänyt, että ne yrittivät kiinnittää huomiomme itseensä, ettemme havaitsisi niiden pesää. Ihan tien viereen olivat laittaneet pesän.

Pikkukajavakolonia.

Hevosia ja lampaita laidunsi siellä täällä. Lampailla oli kaikilla karitsat.

Ja kerran ratsastusporukka oli menossa samaan paikkaan kuin me. Täytyi vähän muuttaa reittisuunnitelmaa, etteivät häiriinny meidän takia.

Mustakurkku-uikkujakin oli siellä täällä. Samoin vaikkapa tukkakoskeloita tai kaakkureita. Mutta ei ollut silkkiuikkuja tai härkälintuja, eikä isokoskeloita.

Kapustarinta oli jokapaikanlintu. Etsiskeli ruohikolla matoja kuten meidän räkättirastaamme.

Lyhytnokkahanhilla oli mahdottomat määrät poikasia. Useat perheet lyöttäytyneet yhteen. Tässä vain murto-osa tuon paikan hanhista. Kuvakin vain auton ikkunasta äkkiä räpsäisty.

Merihanhillakin oli poikasia mahdottomat määrät.

Haahkoja oli joka rannalla ja runsaasti. Ja kaikilla poikasia. Osa oli sulkasatoisia, ja ruman näköisiä ilman pyrstösulkia.

Haahkaemo innostui peseytymään. Ihan se oli välillä selälläänkin ja kierähteli ympäri. 

Kottaraisellakin on poikaset, joille on kannettava ruokaa.

Ei paikkaa, jossa ei olisi ollut lapintiiroja.

Merikihut kisailivat niityllä. Vasemmalla vaalea yksilö ja oikealla tummat kihut. Minulla oli lähikuviakin, jossa kihu peseytyy, mutta en tiedä, ovatko joutuneet roskiin. Ei löydy enää mistään.

Hämmästyttävän paljon oli Islannissa omituisia patsaita tai muistomerkkejä ja muita häkkyröitä. Tällainenkin patsas ihan keskellä tyhjyyttä. Pikkukuovi pitää tähystyspaikkanaan.

Punakylkirastaita oli paljon, kuten kapustarintoja. Ei ollut sen sijaan räkättirastaita.

Virta-allipariskunta.

 virta-alli, punakylkirastas, kapustarinta, kottarainen, lapintiira, pikkukuovi, merikihu, meriharakka, pikkukajava, mustakurkku-uikku, hevonen, haahka, lyhytnokkahanhi, merihanhi