Sinisiipiä ynnä muita

 Erilaisia sinisiipiä, ylempi on kangassinisiipi.

Hopeasinisiipi.

 Tesma, Suomen yleisin perhonen ja huonoiten tunnettu!

 Piippopaksupää imeskelee kärsällään.

Jokin pistiäinen oli etsimässä munintapaikkaa. 

 Angervohopeatäpliä oli juuri kuoriutunut valtavat määrät koiranputkipellolla.

Perheonnea ja epäonnea

 Juhannuksena pääsimme vähän käväisemään järvellä. Luulin tätäkin kuikkaa yksinäiseksi lapsettomaksi ja puolisottomaksi, mutta kameran läpi katsottuna hahmottui viereltä poikanen. Tosi pieni ja nuori on lapsonen vielä. Kuikkaa kun ei pääse lähelle, ei noin pieni poikanen erotu paljaalla silmällä.

Mutta tuo kuikanpoikanen olikin ainut ilon aihe. Monia lintuja oleili ilman jälkikasvua. Tämä tukkakoskelonaaras on ilmeisesti sama, jonka olen nähnyt ja kuvannutkin pitkin kevättä puolisonsa kanssa, mutta se ei ole päässyt pesimään. Ja nyt on jo puolisokin lähtenyt ulkomaille. Siinä lintu vain kivellä lepäili yksikseen rantasipin kanssa.

Kiersimme mm. erään luodon, jolle keväällä oli oikein tungosta pesijöistä. Tiiroja luodolla oli useita, ja poikasia siitä päätellen, että yrittivät meitä hätistellä pois. Valokuviin on osunut ainakin yksi tiiranpoikanen. Rantasipikin juoksenteli siellä levottomana, joten silläkin on kai poikasia. Mutta selkälokkiparia ei näkynyt, ilmeisesti eivät ole onnistuneet. Samoin joutsenilla ei mitään tietoa poikasista.

Tulijaa äimistelevät

Heti ylösnoustua kiirehdin taas tänä aamuna puutontille ennen kuin alkaa ihmisiä liikkua. Olen huomannut, että kun hiljaisen yön jälkeen olen paikalla ensimmäinen liikkuja, lintuja alkaa ilmestyä  uteliaisuuttaan hämmästelemään melko lähellekin. Ellen ensimmäisen viisiminuuttisen hämmingin mentyä ole ehtinyt kuvata, menee tilanne pian ohi ja linnut piiloutuvat omiin oloihinsa. Turha sen jälkeen on näkyvillä enää seisoskella. Enkä viitsi piilokojua toisten tontille raahata.

metsäkirvinen

 Metsäkirvinenkin näköjään on pesinyt alueella, poikanen äimisteli pitkään tukin päällä.

talitiainen

 Talitiaisia nyt näkee kotipihassakin, mutta poikaset ovat niin hellyttävän pöllämystyneitä ja uteliaita ja ihmettelemistä riittää.Värityskin on kovin haalea.

pensaskerttu

Pensaskerttu ilmestyy joka kerta ilahduttamaan ja joskus jopa laulaa lurauttaa.

En voi olla laittamatta vielä kuvia peukaloisesta, kun sen nyt kerran olen bongannut. Siellä emo poikasineen oleilee samoissa risukasoissa joka kerta.

peukaloinen

metsäkirvinen, talitiainen, pensaskerttu, peukaloinen

Risukoista tykkäävä

Risukon vieressä seisoessani lähelläni alkoi kuulua rapinaa. Kas, siinähän oli peukaloisen poikanen tutkiskelemassa itselleen uusia asioita. Nokan juuressa vielä poikasille tyypillinen keltainen juova.

Kaikkea piti tutkia.

Kolme päivää olin käynyt samoilla paikoilla ja ihmetellyt, mikä hiljaisen kuuloinen laulu (ilmeisesti pelotteluksi tarkoitettu) kuului  lähipensaikoista. En koskaan nähnyt ketään.

Mutta tänä aamuna viimein onnisti. Risukasan päällä oksalla lauleskeli tosiaan samaisella äänellä joku, ja sehän osoittautui peukaloiseksi. Lintu on niin pieni, että en korkean risukasan päältä sitä millään erota, mutta kun sihtailin objektiivin läpi, siellä oleili tällainen ihanuus.

Peukaloinen.

Paratiisi ihan vieressä

Meitä vastapäätä on tontti, jolle kunta kerää puuta ja risua, jotka haketetaan talvisin lämpökeskukseen vietäväksi. Tontille viedään myös joutomaata, minkä mukana on tullut valtava määrä erilaisia kasvinsiemeniä ja siten myös kesäisin valtava kukkaloisto. Ja kukat tietävät perhosia. Ja lahoavat valtavat risukasat ja puupinot keräävät hyönteisiä ja muita öttiäisiä ja linnuille löytyy puiden välistä pesäpaikkoja ja läheltä syötävää.

Olen huomannut tuon nenäni edessä olevan paikan vasta hiljattain itselleni aarreaitaksi lintujen ja perhosten suhteen. Tänään onnistuin kuvaamaan itselleni eliksen. Mustapääkerttu lentää pölähti yhtäkkiä yksinäisen pienen koivun oksalle kirkkaasti laulaen. 

 Vaikka sitä ei ole koskaan ennen nähnyt, tietää heti, että sen on oltava mustapääkerttu.

Tällainenkin siellä tuijotteli ja ihmetteli. Minusta se on harmaasieppo, mutta on niin lapsen oloinen, että olisiko tämän kesän poikanen. Vaikka harmaasieppo on minusta kyllä aina kovin hellyttävän näköinen.

Olen nähnyt siellä paljon muitakin pesijöitä, mm. pääskysiä ja västäräkkejä, räkättirastaita, tikkoja, vihervarpusia, puhumattakaan näkymättömistä livertelijöistä. Jopa taivaanvuohi tuntuu pesiytyneen alueen alapuolella olevalle kosteikolle, mutta millään en ole saanut sitä kuvatuksi, vaikka koko kevään olen kytännyt.

 Keväällä minua ihmetteli siellä mm. vihervarpunen.

Kesäpäivien kaunokaisia

Uintireissulla oli eräänä päivänä ranta aivan täynnä sinisiipiä, juolukkasinisiipiä.

Ne olivat ilmeisesti vastakehittyneet, sillä niitä oli todella paljon.

Luumumittari on onnistunut pääsemään kuviin.

 Papurikko.

Horsmamittari.

Sunnuntaipäivän kokemuksia

kanadanhanhi

Vaikka olen jo laittanut kanadanhanhien perheonnesta kuvia, tässä vielä yksi lisää. Eilen aamulla sataman liepeillä oli nämä kaksi pariskuntaa ja yhteensä 21 perillistä. Sitä ennen meidän ohi oli kulkenut jo yksi muu pariskunta neljän poikasen kanssa. Ja lisää tuli: kolmen aikuisen  seurassa näytti olevan ainakin 15 poikasta ja muistaakseni niitä seurasi vielä yksi pariskunta useine jälkeläisineen.

Niin että kyllä kanadanhanhi ainakin on yksi selviytyjä tässä kovassa maailmassa. Nämä ovat olleet viisaita. Ovat asettuneet elämään ihmisasutuksen keskelle, jolloin petolinnut eivät niinkään pääse hätistelemään. Yksi edesauttava tekijä on keskustasta puuttuvat ruovikot, joten suuria petohaukia ei ole vaanimassa ruovikoissa.

peippo

Olimme itse asiassa matkalla paikkaan, jossa  tiesimme olevaksi kuhankeittäjiä. Mutta se sitten on vaikea lintu. Vaikka se on kuulemma rastaan kokoinen ja kirkkaankeltainen, ei sitä pääse näkemään. Mutta laulu on yhtä kirkas kuin satakielellä. Heti paikalle päästyämme kuulimme melko läheltä kuhankeittäjän laulun, mutta koivut olivat niin käsittämättömän korkeita, että miten sieltä ketään näkee. Emmekä päässeet pienen vesilutakon takiakaan yhtään lähemmäksi. Ei onnistunut taaskaan näkeminen saati kuvaaminen. Eihän se ole onnistunut koskaan kotipihaltakaan, vaikka takavuosina ihan kotipihan koivuissa lauleskeli. Mutta pakko sitä on aina yrittää, onhan sen joku joskus saanut kuvatuksi, koska kerran tiedetään, minkä näköinen se on.
Kuvasin korvaukseksi laulavan peipon.

töyhtötiainen

Yksi kiva yllätys oli neljä töyhtötiaista vanhassa kuusessa. Olisivatko olleet poikasia.

tukkakoskelo

Vesille menimme päivällä. Tällä tukkakoskelopariskunnalla ei näyttänyt olevan minkäänlaista perillistä. Jotkut ovat menestyjiä, jotkut häviäjiä. Olisin minä toivonut, että näitäkin lintuja olisi vielä tulevaisuudessakin.

Rähjäisyys ei hidastanut

Pihassa on monta linnunpönttöä ja suurimmassa osassa on pesijöitä. Yhdessä sinitiaisilla on poikaset ja emoilla valtava trafiikki käynnissä. Toinen odottaa vuoroaan, kun toinen on jo pesässä, välillä ovat pesässä molemmat emot.

 Juuri luin Luonto-lehdestä, että oli tehty tutkimus, miten lintupuolison huono kunto ja ruma ulkonäkö vaikuttaa toisen puolison lastenhoitointoon alentavasti. Tutkimuskohteena olevan lintupariskunnan emo oli sotkettu luttuisen näköiseksi, ja tekstin mukaan toisen homsuisuus oli vaikuttanut toiseen: "mitä tässä kannattaa yrittää, kun jälkeläisistä kuitenkin tulee tuollaisia mitättömiä ja sairaita".
Vaikka tämä sinitiainen näyttää jostain syystä kovin ruokottomalta, ei se minusta ole hidastanut ruuan kantamista pesään.

Tässä rähjäisen näköinen on juuri tulossa ruokkimasta, kun "siisti" puoliso on menossa vuorostaan lasteineen poikasten luo.

Kottaraisia

 Kottaraiset ovat nykyään niin harvinaista herkkua, että ilahduin suuresti, kun eilen huomasin pihaan tulleen ison parven. Mukana oli useita aikuisia sekä poikasia.

Poikasista osa ei oikein vielä meinannut ymmärtää, että nyt oli tarkoitus alkaa itse hankkia ruokaa, eikä odottaa vain valmista.

 Kiitettävästi pienokaiset vipelsivätkin emojen mukana pitkin nurmikkoa matojen perässä, mutta välillä emot näyttivät vievän lastin poikasillekin, varsinkin jos joku sattui olemaan lähistöllä. Tässä poikanen on juuri saanut suullisen, myöhästyin, vaikka olin valmiudessa.

 Osa näytti vielä jotenkin turvattomalta ymmärtämättä, että ruokaa on etsittävä aina, kun siihen on tilaisuus.

Osa oli heti ymmärtänyt kupletin juonen.
Tänään oli kottaraisten määrä pihassa kaksinkertaistunut eilisestä. Nyt pikkuisetkin olivat jo selvästi nokkelampia ruuan etsinnässä ja kokeilivat kaikkea, mikä vain suinkin näytti suuhun sopivaksi.

Vaikka meillä on laaja pihamaa ja ruohikkoa runsaasti, meinaa tulla tungosta. Naapurissa pesivä lokki hätisteli aina kottaraisia pois, menivät nämä mihin kolkkaan tahansa. Kottaraiset puolestaan ajoivat rastaita takaa. Pikkukottaraiset ja rastaat hyökkäsivät puolestaan viherpeippoja kohti. Jo pienestä pitäen opitaan viidakon lait.

Liuta poikasia

Linnut ovat tosi nopeita jälkeläisten saannissa. Juurihan ne tänne muuttivat ja nyt jo monilla lajeilla on poikasia. Viime viikolla matonpesurannassa oleili liuta kanadanhanhia. Ainakin neljä aikuista ja 14 poikasta, eli ilmeisesti kaksi pariskuntaa perheineen lyöttäytynyt yhteen. Kanadanhanhi näyttää olevan yksi menestyjistä, sillä on aina rutkasti poikasia. Toisin kuin esimerkiksi eilen näin pienellä lammella telkkäemon vain kahden poikasen kanssa. Yksin on vaikea puolustautua vihollista vastaan.

Kukkasten keskellä

Auton ikkunasta havaitsimme, että kukkakedon keskeltä juuri ja juuri erottui pieniä päitä. Pelkät päät nousivat kukkien yläpuolelle, sitten taas katosivat. Mitä kummaa siellä on.

Kurkipariskuntahan siellä. Suurimmaksi osaksi aikaa ei näkynyt mitään, mutta kun linnut välillä aina  kurkkivat, selvisi mysteeri lopulta. Tässä vaiheessa piti vain kiireesti siirtyä autoon takaisin, kun alkoivat tulla levottomiksi. Taisivat olla pesimässä, vaikka ensin näytti, että ne vain ruokailevat.

kurki

Ei tajunnut vaaraksi

Aamulla lähdin taas taluttamaan kameraa. Linnut lauloivat runsain mitoin, mutta kieltäytyivät potretista. Jossain vaiheessa kaksi rusakkoa ilmestyi pensaista. Toinen luikki piiloon, mutta toinen jäi kuulostelemaan, mitä tuleman pitää.

Kun seisoin paikallani, rusakko ei jostain syystä hahmottanut minua ihmiseksi, vaikka se välillä katsoi kohtisuoraankin. Aloin toteuttaa luontokuvaajan ohjetta: siirry aina askel lähemmäksi. Kun elukka ei kerran reagoinut minuun, otin hissukseen askeleen, toisen, seuraavan jne. Pääsin ihan 20 metrin päähän, eikä rusakko jostain syystä koskaan tullut käsittämään läsnäoloani, vaikka seisoin ihan näkösällä. Arvelen, että koska liikkumiseni tapahtui ihan kohtisuoraan, lusikkakorva (saksalaisten nimitys jäniksistä ja kaniineista) ei tajunnut liikettä, vaatteetkin olivat pensaitten väriset.

Melontaretkellä nähtyä

Jo toisen kerran pääsimme melomaan  tänä keväänä. Eräällä kallioluodolla seisoi isokoskelonaaras. Ihan kuin sillä ei olisi ollut kaikki asiat kunnossa, sillä se ei lähtenyt karkuun, vaikka ajauduimme huomaamattamme sen lähelle.

Ainakin kaksi joutsenparia kuljeskeli samoilla vesillä. Kumpikaan pari ei todennäköisesti ole aloittanutkaan pesintää.

Rantasipejä hyppelehti useillakin luodoilla.

Tämä tukkakoskelokoiras tuli eteen jo edellisellä melontakerralla. Sillä oli tuolla pusikon takana puolisokin.

Kalalokkejakin näkyi siellä täällä.

Jotenkin tuntuu kuin lintuja olisi tänä vuonna enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Tiirojakin oli melkein joka luodolla, jokaisella useitakin ja pitkin järveä tekivät tiedusteluretkiä kalojen perässä. Viime kesänä ihmettelin, mihin tiirat olivat hävinneet, onneksi sentään eivät ole loppuneet maailmasta. Yksi selkälokkiparikin oli pesintäpuuhissa tiirojen kanssa samalla luodolla, mikä ilahdutti kovasti, sillä selkälokki on kuulemma taantunut kovasti. Yksi paritonkin selkälokki uiskenteli keskellä järvenselkää.

Tiirat vain ovat kovin vihaisia nyt, samoin kuin lokitkin, kun on pesintäaika. Pitää varmaan ottaa polkupyöräkypärä seuraavalla kerralla. Vaikka yritämmekin vältellä kovin lähelle menemistä, tekevät linnut karkotuskierroksia jo melko kaukaa.