Nämä sentään sain

 Jo tapaninpäivänä on nämä jäämuodostelmat kuvattu. Nyt kun kerrankin odottelisin pakkasia, ei niitä oikein tahdo tulla. Eilen kävin katsomassa samoilla rannoilla, mutta kaikki olivat hävinneet, sulaneet pois.

 Täytyy siis olla nopea, jos meinaa jotain saada kuvatuksi, oli sitten kyse lumesta, jäästä tai eläimistä. Lunta täällä kyllä on vaikka kuinka paljon, sitä tuli joulun tienoilla oikein koko talven tarpeiksi, mutta kovin se on nyt taas vetistä. Sulaa pois, jos ei tule pakkasia.

Ei ollut toivomaamme

Muutaman kerran on portaiden alta lähtenyt kärpän tai lumikon jäljet lintulaudan alle. Kärppä on ilmeisesti keksinyt hyvän hiiri-myyräpaikan, nämä kun ovat puolestaan osuneet linnuilta tippuneille siemenille. Kärppä on varmaan saanutkin ruokansa, koska sisälle ei tänä vuonna ole eksynyt kuin kaksi hiirtä, mikä on jo ihme.

Kärpästä tai lumikostahan minulla ei ole tietysti minkäänlaista kuvaa, joten asetimme riistakameran paikalle. Ja tässä tulos. Ei ollut valkoista pikkupetoa, mutta oli supikoira. Tämä nyt ei niin kovin toivottu vieras ollut.

Ei ole nyt taas ollut kärpän jälkiäkään. Liekö hiiret loppuneet, tai sitten kärppä ei voi sietää sitä, että portaissa kuljetaan ja vähän väliä lakaistaan lumiakin.

Hippiäinen hyppeli

 Kaikki minun otokseni perustuvat näköjään vahinkoon. Nytkin ihan sattumalta olin ottanut kameran mukaan lenkille. Ja kuinka ollakaan, hippiäisiä hyppelehti ihan lähellä puun alaoksilla.

hippiäinen

Monenlaisia

Ihmeellinen päivä: ei satanutkaan taivaalta mitään. Jonkin verran aurinkokin peräti yritti kurkistella, mikä oli jo maailman suurin ihme nykyään. Yritin saada kuvia pihassa askaroivista linnuista. Vielä jäi muutama laji kuvaamattakin. Kuhina pihassa on kova.

Keltasirkut ilmestyivät heti, kun kääntyi pakkasen puolelle. Onneksi saamme ostaa eräältä viljelijältä niille kauraa.

 Hyvin ovat pihlajanmarjat tehneet kauppansa. Mutta eivät ole linnut huomanneet marjoja alemmilta oksilta, ne ovat vielä aivan täynnä tavaraa. Lumi vain pöllyää, kun punatulkku nyhtää marjoja.

Niin paljon on meille tänä syksynä tullut omenoita, että vaikka yli 60 litraa on tehty mehuakin ja kaikenlaisia omenaruokia syöty ja kärrätty pudonneita kompostiin, yksi puu näyttää vielä siltä kuin siitä ei olisi yhtään otettukaan.

Aina vain riittää

 Kyllä on marjoja riittänyt muillekin kuin rastaille. Jo pari viikkoa sitten pyrähti tilhiparvi pihlajaan.

 Ja aina välillä karkuun koivunoksille, jos tuntui jokin ääni häiritsevän.

Tilhiä oli rutkasti, eivätkä kaikki edes mahtuneet kuvaan.

Mutta vaikka koko Suomen tilhet ja rastaat ovat käyneet  aterioimassa meidän pihlajanmarjoja päivittäin, riitti sieltä tänään vielä punatulkuillekin. Eikä puu ole vasta kuin ylhäältä puoliväliin kaluttu. Odottelen siis lisää ruokavieraita.

Marjat saavat kyytiä

 Iso rastasparvi söi pihlajanmarjoja pihassa. Vielä sinne jäi rutkasti. Olisin toivonut tilhiä saapuvaksi puihin, mutta taitaa olla koko Suomi niin täynnä pihlajanmarjoja, etteivät tilhet vielä tänne asti tule.

Syksyistä tunnelmaa

On jo lokakuun puoliväli, mutta maksaruoho ei meinaa millään ehtiä täyteen kukkaan. Viherpeippo tutkiskeli jotain kukkien seasta.

 Pihlajanmarjoja on niin tolkuttomasti, että luulisi houkuttelevan lintuja. Paha puoli on se, että marjoja on joka paikassa muuallakin niin, että eivät linnut välttämättä tarvitse meidän antimia. Talitiaiselle ei marjat kelpaa. Jotain muuta se nokkii tässä.

Peipponenkin vielä poukkoili puussa.

En tiedä, onko koneessani vai yhteyksissäni vika, sillä niin vaikeasti lataantuvat kuvat tänne, että ei millään voi aina odotella kuvien lataantumista. Rauhassa saa tehdä koneella latausta odotellessa muuta tunninkin verran joskus, ja silti jää puolet lataamatta. Joskus onnistuu ihan vilauksessa.

Yksin jätetty

 Kirkonkylän rannassa on jo muutaman päivän uiskennellut yksinäinen teini-ikäinen härkälintu. Se on tämän kesän poikanen, kun on vielä raitainen naama.

Voi kurjuus, onko se jätetty yksin. Ei ole tavallista, että kirkonkylällä pyörisi sorsien ja lokkien lisäksi laajojen vesien lintuja.

Sumun takiahan minä aamulla itse asiassa lähdin liikkeelle. Joissakin paikoissa oli niin kova sumu, että juuri ja juuri näki eteensä. Ei siitä tässä tapauksessa mitään hyötyä ollut, päin vastoin haittaa, sillä korppikaan ei juuri erottunut harmaudesta. Kaksi niitä lensi ihan yläpuolellani. Hanhiaurakin kuului lentävän ihan kohdalla, mutta voi ihme, en nähnytkään sitä!

Tulin kirkonkylälle ja siinä ei ollutkaan sumua, siksi tuo äskeinen härkälintukin erottui hyvin. Ja samoin valtava valkoposkihanhiparvi lentää kaakatti ohi kohti etelää.

Muutama päivä sitten sattui hupaisa tapaus. Hanhiparvi lensi väärään suuntaan, kohti pohjoista. Kuului valtavaa kaakatusta, huomattavasti kovempaa kuin tavallisesti. Takana tulevat ilmeisesti ojensivat johdossa olevaa. Pian parvi kääntyikin kohti länttä ja kaakatus vaimeni hieman. Kuitenkin johtaja päätti kääntyä taas pohjoiseen, jolloin pulina ja kaakatus yltyi taas valtaisaksi. Sitten parvi etääntyi jo niin kauaksi, etten saanut tietää, miten lopulta kävi.

Näin kirkasta oli paikka paikoin, mutta heti noiden laivojen takana on aivan tiheä läpitunkematon sumu.

Yöllä kulkijoita

Havununna

Olen  vielä silloin tällöin laittanut iltaisin lakanan puun oksaan ja sille valon. Ja aina on tullut joitakin yökkösiä tai mittareita. Mielenkiintoa on vielä riittänyt, sillä joka kerta on tullut uudenlaisiakin lajeja. Nyt seuraa oikein maratonpostaus yöllä lentävistä, eikä tässä ole läheskään kaikki, mitä olen saanut.

Havununnasta riemuitsen. Yksi ainoa on suvainnut näyttäytyä minulle.

Herukkamittari

Huppukeltayökkönen

Jotkut tulla muksahtavat lakanalle tai ikkunaan ja pysyvät siinä tiiviisti liikkumatta koko illan, kuten huppukeltayökkönen.

Iso-okamittari

Karveyökkönen

Kaunosekoyökkönen

 Sekopäiseltä tuntuukin tämä, sillä kaunosekoyökkönen on niitä, jotka eivät juuri pysy paikallaan, vaan värisyttävät itseään kaiken aikaa ja pörisevät edes takaisin.

Koivulovimittari

 Koivulovimittari oli myös kovin liikkuvainen, mutta asettui lopulta vaahteranlehdelle. Olisin halunnut siitä oikein hyvän lähikuvan, jossa se näyttää keltaiselta pääsiäistipulta, mutta valotus ei jotenkin sattunut kohdalleen.

Kysymysmerkkiyökkönen

Mustikkamittari

Pajukäärömittari

Silmämittari

Tasanauhamittari

Vattumittari

Verkkoeloyökkönen

 Jotkut sitten puolestaan eivät asetu lakanalle, vaan pöristelevät edessä olevalla heinikolla, josta niitä on vaikea löytää.

Vyömessinkiyökkönen

 Sitten on niitä, jotka ovat niin olemattomia, että ei viitsisi edes kuvata. Mutta tästäkin hohti hienoa vihertävää valoa. Ja digikuvauksen myötä pääsee näkemään otuksen hienoja yksityiskohtia.

Tunturimittari

Tunturimittari on käsittämättömän runsas mittariperhonen. Juuri näin syyskuussa sitä tulee kymmenenkin kerrallaan valolle. Se on myös hämmästyttävän monimuotoinen. Melkein joka perhonen on hieman erinäköinen.