Tulivat nimetyiksi

Kesällä sain kuvatuksi monia perhosia. Jotkut sain tunnistetuksi, moni jäi ilman nimeä. Laitoin pari perhosta asiantuntijoille, ja sain näille kahdelle nimet sähköpostissa. Tämä on saniaisperho.

Pikkumorsiusyökkönen tuli nimeksi tälle turkkia kantavalle. Nyt alkoi harmittaa, miksi en lähettänyt kaikkia tuntemattomia saman tien, mutta kun asiantuntijoilla on aina kiire, eikä aina saa vastaustakaan, laitoin kokeeksi nämä eniten päänvaivaa tuottavat.

Keväinen komistus

 Keväällä ja kesällä on oikein ylitarjontaa kuvauskohteista, kun sen sijaan nyt alkaa pään raapiminen, mistä saisi uusia kohteita.

Löytyi vielä keväisen Limingan-matkan tuloksena ruskosuohaukan kuvia, joita en ole vielä laittanut näytille.

 Ruskosuohaukkaa olen nähnyt sen jälkeen muuallakin, mutta tosi kaukana. Niistä kuvista ei iloa.

 En tiedä, tuntisinko tätäkään lajia itsekseni, mutta onneksi vierellä on usein hyviä tunnistajia.

ruskosuohaukka

Jos metsään haluat mennä nyt

...niin takuulla yllätyt!

Aika ihmeellinen suppilovahvero löytyi metsästä. Se kasvattaa suppilostaan useita pieniä poikasia.

Suomuorakkaat olivat niin kauniin puhtoisia ja komeita, isoja kuin ruokalautaset. Nämä kelpaisivat hyvin langanvärjäykseen, mutta ei ole nyt tällä kertaa tarvetta sellaisellekaan.

suppilovahvero, suomuorakas

Välillä eksoottista

Käväisin välillä ulkomailla, Maltalla, jossa lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä koko ajan. Liian kuuma minulle. Tämä ei ollut luontomatka, joten oli vain pieni taskukamera mukana. Vaikka asutus on tiheää ja melkein koko maa yhtä rakennettua kiveä, löytyi sentään pikkuisen luontoakin. Osui kohdalle kauniita kotiloita, useita erilaisia tällaisesta puskasta. 

Ja tietysti, kun on kyse tuhansia vuosia vanhoista asutusraunioista, niissä asustaa suuri määrä sisiliskoja. En ole muistaakseni ennen nähnyt vihreää sisiliskoa.

Siihenpä eläinten osuus melkein rajoittuikin. Lintujakaan ei ollut nimeksikään. Muutama pikkulintu lenteli jossain, mutta puluja oli pilvin pimein. Vähän siellä täällä niitä kierteli ja kaarteli suurina parvina taivaalla. Lokkejakin näin vain kaksi.

 Kukkia kyllä oli paljon erilaisia. Laitan vain muutaman kuvan kasveista.

Tällä kukkivalla pensasaidalla lenteli jotain isokokoista, raitaista hyönteistä paljonkin. Eihän takukameralla niistä kuvaa saanut. Kovin olivat kolibrin oloisia, sillä ne eivät asettuneet kertaakaan paikoilleen, imivät vain hätäisesti mettä kukista.

On mainittava vielä valtava kissojen määrä kissapuistossa meren rannalla. Hyvät ihmiset vievät kissoille ruokaa ja tyynyjä ja jopa pieniä mökkejä nukkumista varten. Illan tullen kissat hiiviskelivät esiin koloistaan. Eivät ollenkaan laihoja rontteja, vaikka olivatkin kulkukissoja.

Ei oikein ruskaa

Viikko sitten oli vielä sorsia sataman liepeillä.

Lienevät olleet nälkäisiä, sillä ne alkoivat tulla pitkänä jonona kohti, kaiketi kerjäämään. Nyt en näitä pullasorsiakaan ole enää nähnyt.

Tänään kävelin päivälenkillä kirkolle päin. Tavallisesti tämä kävelytie on tähän vuodenaikaan ihanan kullankeltainen, kuin kultarahasateessa kulkisi, mutta hämmästyttävästi puut ovat nyt vielä melkein vihreät. Vain siellä täällä näkyy keltaisia koivuja.

 Muuttavatkohan väriään ollenkaan.

Erään talon mustamarja-aronia-aitakin oli vielä vihreä, vaikka tavallsiesti se loistaa niin punaisena kuin tuo pieni alkava pläntti.

Viimeiset kesän perhoset

 Kesän viimeisillä kukilla viihtyivät ihan syyskuun viimeisille ja lokakuun parille ensimmäisille päiville asti neitoperhoset ja amiraalit.

 Puutarhassa näköjään kannattaa olla ihan myöhäisen syksynkin kukkijoita. Maksaruoho ja

kultapiisku näyttävät olevan perhosten mieleen. Olen usein  harmitellut, että nämä kasvit ovat niin myöhään kukkijoita, että joskus jää kukinta puolitiehen pakkasten tullessa.

 Kultapiisku ehti melkein kukkia loppuun asti, sillä viime yönä oli oikeastaan ensimmäinen tämän syksyn pakkanen. Eikä nämä kasvit kovin vähästä edes hätkähdäkään.

neitoperhonen, amiraali

Harvoin kuvattu yleinen

Kun viikko sitten Siikalahdessa oli niin paljon tunnistamattomia lintuja, iloitsin siellä kovasti näistä. Ei epäilystäkään lajinmäärityksestä. Iso liuta variksia viihtyi jostain syystä tiellä ja aina auton tullessa lennähtivät sivuun, ja taas takaisin, kun vaara oli ohi.

Varis on kuitenkin aika komea lintu. Jos se olisi harvinainen, juoksisimme pitkin metsiä niitä piilokojuista kuvaamassa.

Tämä yksilö oli meidän sataman liepeillä löytänyt paperipussin, josta etsiskeli kai jotain syötävää.

Pussi taisi olla tyhjä, kun ei se kauaa kiinnostanut.

varis

Olemattoman tarkkailua

 Tänään oli lintuyhdistyksen ohjattua muutontarkkailua Mikkelissä. Jaa minkä muuton?? Ei sattunut hyvä päivä, mutta eihän voinut etukäteen tietää eilisestä myrskystä. Muuton kannalta huono päivä, mutta tarkkailijalle ihanteellisen aurinkoinen. Ensimmäiseksi näimme seitsemän tukkasotkan porukan.

 Siellä ne sukeltelivat kaloja. Joku näytti olevan tukehtumaisillaan ruokaansa.

Pellolla käyskenteli yksi yksinäinen valkoposkihanhi. Ihme, ei täällä niitä yleensä liikuskele. Kaikki olivat jo kovin murheissaan yksinäisen puolesta, kaveria ei missään.

Mutta turhaan huolehdimme. Jostain lensi toinenkin hanhi. Mitenkähän ne löytävätkin toisensa. Emme me vain mitään ääntä kuulleet. 

 Mutta niin vain kaarsi lentäjä oikeaan suuntaan ja maassaolija lähti vastaan, kunnes kierroksen jälkeen molemmat laskeutuivat äskeiselle paikalle.

Ja voi ihme, miten söpö silkkiuikun poikanenkin siellä uiskenteli. Oikein puhtoisen valkoinen. Yksi aikuinen silkkiuikku ui jossain ihan toisaalla kaukana.

Eikä siellä sitten muuta tapahtunutkaan, ellei oteta lukuun variksia ja harakoita tai tinttejä tai paria lokkia ja yhtä korppia.

tukkasotka, valkoposkihanhi, silkkiuikku

Varastointia talveksi

 Närhet ovat tulleet pihaan talvivarastojen täydennyshankintaan.

Joka päivä ne käyvät putsaamassa tammien alustat pudonneista terhoista. Keräävät kaulapussinsa täyteen terhoja, osan murskaavat ja syövät paikan päällä, sitten vievät loput pussissaan jonnekin varastoon.

  Närhi.