Yksi iloisesti yllätti

Oli hyvä retki tänään Imatran Vuokselle. Sää suosi ja lintujakin oli ihan mukiinmenevästi. Olin toivonut näkeväni enemmän läpimuuttajia, mutta ei sattunut silmiin kuin meriharakka. Tästä harvinaisuudesta olen kovin iloinen, minusta niitä oli ainakin kaksi.

Kanadanhanhia oli nurmikolla runsaasti.

Talviset sorsat olivat hävinneet ja niiden tilalla oli rutkasti naurulokkeja.

Kolme haapanaa uiskenteli kaikessa rauhassa. Talviset telkätkin olivat hävinneet, telkkiä oli vain yksi pariskunta.

Pulujakin käyskenteli rannassa. Yksi oli tällainen erikoisen värinen.

Olihan tietysti naakkoja ja jokunen muukin lokki, muutamia sinisorsia ja erilaisia pikkulintuja.

Viikonlopun retkillä

Vielä on järvet jäässä, samoin lammet.

Vähäiseltä näytti järvillä vesilintujen määrä. Sinisorsia muutamia sekä isokoskeloita ja kanadanhanhia. Pari telkkää piileskeli jossain. Kiertelin viikonloppuna kaikki rantojen avovesipaikat, mutta eipä ole juuri paljon vielä lintuja. Suurin osa oleskelee avovesillä kaukana järvenselillä, jossa saavat olla ihmisiltä rauhassa.

Käpytikka on löytänyt hyvän rummutuslaudan. Vanhasta linnunpöntöstä on jäänyt puuhun yksi yksinäinen seinä, johon tikka on keksinyt ruveta rummuttamaan. Ja aina näköjään samaan kohtaan, sillä siihen näyttää kuluneen oikein syvä kolo. ainakin pari vuotta se on rummuttanut tähän samaan lautaan, siitä lähtee erilainen ääni kuin kelopuusta. Ilmeisesti ääni on vetänyt hyvin tyttötikkoja, kun yhä vain jatkaa samaan lautaan päristelyä.

Valkoselkätikka silmät ummessa. Ihan kuin tämä olisi nuori yksilö, kun on niin hellyttävän näköinen.

Punakylkirastaat ovat myös tulleet. 

 J

Järvessä kivoja jääkuvioita.

Pieniä ja isoja

Rautiainen, jokakeväinen pihavieras. Monen yrityksen jälkeen sain sentään jonkinlaisen otoksen. Se kun on niin tosi vikkelä ja piilotteleva.

Mutta sitten saapui tällaisia möhkäleitä kaksin kappalein, ja pikkulinnut kaikkoavat. Sepelkyyhky tuntuu aivan järjettömän kokoiselta nyt pikkulintuihin verrattuna. Eivät nämäkään yleensä viihdy pihassa kuin muutaman päivän näin keväällä.
 

Yllättivät

Harvinaista että palokärki tulee pihaan. Niin se vain oli eräänä iltana pihassa maata tonkimassa. Ikkunan läpi kuva.

Aiemmin olin laittanut tänne metsäkauriista kuvia. Pitkään sain kytätä, tulisiko jnain päivänä urospuolikin, sitä en ollut koskaan vielä saanut kuvatuksi. Ja kas, tänä aamuna oli herra pihassa kahden sarvettoman kanssa. Ikkunan läpi tietysti, kuinkas muuten. Sarvensa se näyttää teloneen jossain, lieneekä vaikka tapellut jonkun kanssa.
 

Monia erilaisia

Kiva kun on kevät. Jo toistakymmentä eri lintulajia näin tai kuulin tänään pihassa. Järripeippo on minusta kivoin.

Kevätkiihkoisia

Minulla oli asiaa Seinäjoelle. Perille ajaessani edessäni keskellä katua tappeli kaksi fasaania. Innostuin, että no nytpä osuin hyvälle hollille. Mutta eivät elukat nähneet eikä kuulleet mitään, joten oli odotettava, että menisivät vähän sivummalle. Kun vihdoin sain auton paikalleen ja kameran autosta, oli suurin into niiden tappelussa jo laantunut.

Ja varsinkin toisen tappelukiihko oli jo poissa ja se alkoikin seurailla minua, vaikka toinen olisi vielä jatkanut.

Pyh, sinne meni hyvä tappelu, ajatteli innokkaampi ja lähti pois. 

Minä olen aina innoissani fasaaneja nähdessäni, sillä niitä ei täällä omilla kotikulmilla ole. Vielä haluaisin muuten nähdä sen päivän, että joskus Seinäjoella käydessäni eteeni osuisi peltopyitä. Tähän mennessä en koskaan vielä ole saanut kuvaa, vain vilaukselta nähnyt.

fasaani

Päivän tulos

Tämä aamu alkoi tällaisella näkymällä ikkunasta.

Ei vissiin ollut hyvää? "Se on pahhoo, jos ei siin´oo suoloo", sanovat savolaisetkin.

 

Pihaan kuulimme kaukaista teeren pulputusta. Lähdin katsomaan parin kilometrin päähän, onko jäällä soidintavia teeriä. Oli siellä, mutta tosi tosi kaukana. ajoin toiseen paikkaan ja siellä oli laajalla alueella useita teeriä pulputtamassa, jkainen eri paikassa. Mutta mitä riemua tästä on, kun noin kaukana. Kuvassa kauempanakin oleva piste on toinen teeri. Ei mahdollisuutta millään päästä lähemmäksi.

Pois tullessa matkan varrella oli myös taannoinen koskikarapaikka. Käväisin katsomassa, vieläkö kara oleilee paikalla. Olihan se siellä ja sukelteli ruokaa.

Päivällä tutkailin pihan lintuja, sillä näimme ikkunasta, että yksi tiklikin oli tullut ruokinnalle. Mutta ennen kuin pääsin asemiin, oli se hävinnyt. Se olisi kova juttu, olen vain kerran nähnyt kotipihassa tiklin, sekin hyvin pikaisesti. Mutta peipot ovat tulleet. Miksi ne pitävät kiirettä tänne kylmään tuloon, kun ei meinaa ruokaa olla missään.

Ja kas, puluja lensi pihaan. Yksi oli tällainen erikoisen kauniin värinen.

Välillä nisäkkäitä

Orava taitaa näyttää kieltä.

Kun valtavat lumimassat alkavat sulaa, paljastuu, että lumen alla on kulkenut kaikenlaisia onkaloita, joissa on talven mittaan asustellut jyrsijöitä. Tänään lintuja kytätessä vilahti yhtäkkiä myyrä, mutta on se niin vikkelä, että ei yhtään jää aikailemaan. No, sehän on hänen menestymisensä salaisuus. Vain nopeat elävät kauan.

Hömökin laulaa

Linnut laulavat, selvä se, mutta että hömötiainen niin tekee, tuntuu oudolta, sillä en ole ennen sattunut paikalle sen laulaessa. Sehän on aina ollut vain ruokatarjonnan hyväksikäyttäjä.

Mustarstas sen sijaan vain aukoo muuten suutaan. Nyt vasta kuvasta havaitsin, että sehän on rengastettu. Mutta kuvaa suurentamallakaan ei näkynyt numeroita tai muita tietoja. Nyt onkin hauska ruveta seuraamaan, käykö se muulloinkin pihassa vai onko vain läpikulkumatkalla.

Läpikulkumatkalla oli sen sijaan tänään yksi orpo urpiainen. Ensimmäinen tänä talvena näkemäni. Muutama peippokin oli jo saapunut.