Viikonloppuna tuli käydyksi eteläisellä Pohjanmaalla. En jaksa olla ihmettelemättä, miten siellä on nykyään fasaaneja joka paikassa. Entisessä kotipitäjässäkin niitä oli siellä täällä. Lapsuuteni aikana ei siellä fasaaneja ollut.
Tämän yksilön olen kuvannut nykyiseltä kotipihaltamme kuusi vuotta sitten keväällä. Istuimme kaikessa rauhassa sisällä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua aivan outoa ääntä, ihme kiekaisuja. Aikojen kuluttua vasta selvisi, että ikkunan takana piti fasaani soidinääntä. Viikon verran lintu tepasteli ja kiekui pihallamme, sen jälkeen se hävisi. Tuo samainen lintu oli ensimmäinen ja viimeinen fasaani näillä main, en ole koskaan enää nähnyt täällä päin kyseisiä lintuja. Mistä tuli, minne meni, ei tietoa.
maanantai 26. marraskuuta 2012
perjantai 16. marraskuuta 2012
Punkkaria kyttäämässä
En minä näitä lähtenyt kuvaamaan, sinitiaisia näyttivät olevan koneella suurennettaessa. Vaan minua kiinnosti töyhtötiainen, jonka olin viikko sitten vahingossa nähnyt synkässä kuusikossa, mutten ollut saanut kuvaa.
Ja kas kummaa, juuri kun olin poistumassa metsästä taas turhautuneena, lensi metsänreunan ruohikkoon se punkkaritiainen, töyhtötiainen. Ja kun se korkeassa ja tiheässä heinikossa hyppelehti sinne tänne, en saanut kuin tämän yhden ainoan kuvan, joka sekin on häpeällisen huono, mutta todisteena ainakin itselleni. Olen siis tavannut töyhtötiaisen, jälleen itselleni uuden lajin. Nyt kun tiedän, missä niitä asustaa, aion mennä uudemman kerran vakoilemaan.
Oravat ovat saaneet kesän jälkeen tuuheamman ja vaaleamman turkin. Olen onnellinen, että oravat ovat palanneet kotipihallemme. Ne ovat pari vuotta olleet vähissä sen jälkeen kun naapuri kaatoi viereiseltä tontiltamme kaikki puut. Saman tien hävisivät myös supikoira ja mäyrä pihapiiristä.
Ja kas kummaa, juuri kun olin poistumassa metsästä taas turhautuneena, lensi metsänreunan ruohikkoon se punkkaritiainen, töyhtötiainen. Ja kun se korkeassa ja tiheässä heinikossa hyppelehti sinne tänne, en saanut kuin tämän yhden ainoan kuvan, joka sekin on häpeällisen huono, mutta todisteena ainakin itselleni. Olen siis tavannut töyhtötiaisen, jälleen itselleni uuden lajin. Nyt kun tiedän, missä niitä asustaa, aion mennä uudemman kerran vakoilemaan.
Oravat ovat saaneet kesän jälkeen tuuheamman ja vaaleamman turkin. Olen onnellinen, että oravat ovat palanneet kotipihallemme. Ne ovat pari vuotta olleet vähissä sen jälkeen kun naapuri kaatoi viereiseltä tontiltamme kaikki puut. Saman tien hävisivät myös supikoira ja mäyrä pihapiiristä.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Jahtauksen kohde
Kyllä minä sitten olen jahdannut tätä lintua monta päivää. Mies kertoi, että hän on nähnyt hömötiaisenkin lintulaudalla. Ja kun minulla ei siitä vielä ollut edes kuvaa, aloin kytätä ja jahdata.
Eipä lintua ikinä ollut silloin enää, kun sain kameran esiin. Tai jos satuin olemaan ulkona, jossa olisi saanut hyviäkin kuvia, juuri ajoi auto ohi pelästyttäen linnun, tai iso varis tuli säikyttämään, tai puhelin soi tai jotain muuta tapahtui, etten vain suinkaan olisi saanut kuvaa.
Kumma, että tämäkin on minulle aika vieras lintu, vaikka BirdLifen mukaan hömötiainen on Suomen toiseksi yleisin talvilintu talitiaisen jälkeen.
Tämän yhden kerran sain nämä kuvat, tämän jälkeen ei ole lintua enää näkynyt, joten ehkä täytyy olla tyytyväinen tähänkin vähään.
Eipä lintua ikinä ollut silloin enää, kun sain kameran esiin. Tai jos satuin olemaan ulkona, jossa olisi saanut hyviäkin kuvia, juuri ajoi auto ohi pelästyttäen linnun, tai iso varis tuli säikyttämään, tai puhelin soi tai jotain muuta tapahtui, etten vain suinkaan olisi saanut kuvaa.
Kumma, että tämäkin on minulle aika vieras lintu, vaikka BirdLifen mukaan hömötiainen on Suomen toiseksi yleisin talvilintu talitiaisen jälkeen.
Tämän yhden kerran sain nämä kuvat, tämän jälkeen ei ole lintua enää näkynyt, joten ehkä täytyy olla tyytyväinen tähänkin vähään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)