Välähdyksiä kesältä

 Kaksi viikkoa olin ilman tietokonetta, kun meni kone rikki. Sitten meni kamera mitättömäksi enkä voi ladata siinä olleita uusimpia kuvia koneelle, sillä vein kameran huoltoon. Esittelen nyt sitten sekalaista pikkupokkarilla kuvattua kesän aikana.
Mäkimeirameissa lenteli eräänä päivänä koko päivän jokin perhonen, joka näytt hienolta. Mutta nyt huomaan, miten pokkari on todellakin hidas perhosten tai lintujen kuvaukseen. Gammayökköseksi tulkitsin tuon yllä olevan.

Kesällä tuli käytyä tyttären ja lapsenlapsen kanssa Kolmårdenissa. Siellä oli tietysti jos jonkinlaista eläintä. Paljon sellaisiakin, joita ei tavallisesti näe eläintarhoissa, kuten vaikkapa  kirahvi, kenguru ja tuo yllä oleva nimensä menettänyt :(

 Yli kaksisenttinen ötökkä ilmestyi pihaan. Taitaa olla suursukeltaja.

Täällä oli viime viikonloppuna kirjakemmakat eli kirjallisuuspäivät. Pari päivää oli kaikenlaista hienoa ohjelmaa. Yksi osuus oli lauantai-iltana runoristeily, jossa Aulikki Oksanen lausui runojaan ja Katriina Honkanen lauloi laulujaan laivan kannella, ja maisemat silmiä hivelevät. Ilta oli tosi hieno, sattui sateeton ilta. 

Kunta on istuttanut kirkonkylään ison alan auringonkukkia. Menin toivorikkaana kuvaamaan. Mutta miten kävikään. Kukat ovat kaikki ½-1 metrin minua korkeammalla, miten niitä saa kuvatuksi!
Pitäisi itse päästä jonnekin ylemmäksi, mutta se ei ole mahdollista. Kukissa oli lintujakin, mutta minulla ei ole nyt sitten sitä kameraa! Saa nähdä, meneekö minulta koko syksy sivu suun kuvauksetta.

Uudenlainen rastas

 Onnistipa minua saamaan uusi lintukuva kokoelmiini. Luulin räkättirastaaksi, mutta se olikin kulorastas. Onneksi lintu malttoi odottaa niin kauan, että sain jonkinlaisen todistuskappaleen. Nyt minulla on kaikki rastaat paitsi sepelrastas. Sen saadakseen pitäisi lähteä vissiin Lappiin. Tästä kulorastaasta olen yhtä onnellinen kuin lapsenlapsi Pokemonin Pikachusta!

Kiva nähdä punatulkkuja välillä muuallakin kuin pihan ruokinnalla. Oikein jäivät minua tuijottamaan. Harvoin metsässä ehtii tunnistaa, kuka siellä pensaaseen kiirehtii.

kulorastas, punatulkku

Ei miellyttänyt koirasta

 Enpä arvannut, että perhosretkellä minulla olisi ollut hyvä tilaisuus kuvata pikkulepinkäistä. Minulla oli vain perhoskamera mukana, pitkä putki kotona ja linnut tietysti kaukana, mutta hyvällä hollilla kerrankin. Pitkään istuskeli lepinkäiskoiras puunoksalla.

 Mitäs sieltä saapuu?

Vaimohan se sieltä tuli ja hellyydenosoituksia halajaa. Mutta selvästikään toinen ei ole innoissaan.

Pyh, no ei sitten, tuumaa tulokas ja lentää pois.

pikkulepinkäinen

Talitiainen onnistunut

Talitiaisen poikanen

 Talitiaiset ovat saaneet ainakin kaksi pöntöllistä poikasia kukin. Hiljattain näin vielä tintin kantavan ruokaa pönttöön, ainakin kahdessa pöntössä oli jo toiset poikaset.

Talitiainen, sinitiainen, punarinta  ja viherpeippo sekä jotkut ryteikkölinnut ainakin ovat menestyneet pesinnöissään. Niiden poikasia olen nähnyt pihassa. En tiedä, miten on käynyt vaikkapa kirjosiepon. Keväällä lauloi niin mahtavasti, mutta ei sitten asettunutkaan ainakaan meidän pihan pesiin, joka pöntössä istui jo valmiiksi joku muu.

Kukkia ja perhosia

 Loistokultasiiven naaras viihtyy pietaryrtillä.

Siankärsämökin on useiden perhosten mieleen. Tuntuu miellyttävän perhosia, vaikka se meistä ei kovin ihanalta tuoksukaan. Tässä ruokailee pikkukultasiipi.

 Sulkaperhonen. Epäilin, että se olisi munintapuuhissa, sillä ruumis on niin kaarevasti keikistävä.

Ruiskaunokkeja puutarhassa. Jostain syystä ei ole houkutellut montakaan perhosta. Vain hätätilassa eksyvät näihin.

Johan ovat kehäkukatkin houkutelleet siivekkäitä.

Alan koko on arviolta 3-4 m kertaa 6 metriä. Aivan loistava läntti pihassa. Kehäkukat ovat keränneet valtavasti perhosia, mm. noita erilaisia kultasiipiä, neitoperhosia, sitruunaperhosia, herukkaperhosia. Parhaimpina perhosaikoina yritin laskea neitoperhojen määrää. Pääsin kahteenkymmeneen, mutta sitten sekosin. Niitä oli siis enemmänkin.

Kehäkukat tuntuvat miellyttävän neitoperhoja enemmän kuin nauhukset, joilla ne ennen kävivät. Tietysti ne imevät sitä, mikä maistuu parhaimmalta, jos on valinnanvaraa. Nämä mikänäidenniminytolikaan-kukat ovat 2-3-metrisiä ja valtavasti kukkia, mutta eivät oikein taida olla perhosten mieleen. Outoa sekin, että nirsoja ovat.

 Ja vielä tällainen leppäkerttu.

loistokultasiipi, pikkukultasiipi