Kaunokaisia

Kyllä on perhosiakin ollut liikkeellä tänä kesänä ihan ilahduttavasti. Itselleni ihan uusia ei ole näkynyt, en kyllä ole kovin paljon ehtinyt kameran kanssa kierrelläkään. Kaikki tavalliset lajit ovat jo esittäytyneet, tässä näytille muutama tänä alkukesänä nähdyistä. Ritariperhonen tuli pihajasmikkeille.

Mielestäni tämä on hopeasinisiipi. Taitaakin olla muuten tänä kesänä vasta toinen sinisiipinen. Ovatkohan oikeasti vähentyneet vai eikö vain minun eteeni ole osunut. Viime kesänäkin oli sinisiä erittäin vähän.

Kirjoverkkoperhonen.

Herukkaperhonen, jo melkein aikansa elänyt.

Auroraperhonen, sillä alkaa lentoaika olla lopuillaan tältä kesältä. Eikä auroraperhosella ole tavallisesti kahta sukupolvea.

Tuominopsasiipi. Kiva, että vahingossa näin. Sitä näkee yleensä vain tietyillä paikoilla, ei lentele sinne tänne kuten monet muut.

Pihlajaperhonen. Minusta on aina kiva yrittää kuvata lentäviä perhosia. Välillä tähän jahtiin sekaantui kolmaskin perhonen.

Liitumittari nurjalta puolelta.

Tummapapurikko.

Karhusiilikäs.

Laikkumittari. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten luonto on järjestänyt perhosille suojan. Tätäkin luulin linnunkakaksi. Kun taas joskus toiste olen luullut kakkaa perhoseksi.

Eikä tarvitse paljon nähdä vaivaa mittareiden eteen. Aamuisin minulla on tapana kiertää talo ja ulkorakennukset, jos vaikka seinille olisi tupsahtanut perhosia. Tänä aamuna oli kolme erilaista, yksi oli tämä mutkakulmumittari.

Viirulehtimittari asettuu aina heinälle.

Koisasiipi.

Peilityyntä

Selkälokki istui pari päivää sitten kivellä.

Se on kuulemma taantumaan päin. Uskon todella, sillä yhä harvemmin näen sen lajitovereita ja aina yksikseen, paha on yksin lisääntyä. Tänään näin mielestäni toisaalla toisen yksilön, sekin yksin.

Seuraavat kuvat ovat tämänaamuiselta melontaretkeltä. Aivan käsittämättömän tyyni ja autereinen, epätodellinen tunnelma. Ihan kuin nämä tukkakoskelot olisivat jäällä, mutta kyllä se peilityyntä veden pintaa on.

Mutta kaksistaan kulkivat nämäkin, ei ollut poikasista tietoakaan.

Kalalokit kaksistaan. Kyllä on hiljaista järvellä, kun joka luodolla tonottaa lokkipari, eikä ole puolustettavia poikasia.

Entäs nämä! Kaksistaan!

Mutta kuinka ollakaan. Kuikkapari osui kohdalle, ja sillä oli yksi poikanen.

Variksen poikasista ei kukaan kai lukua pidäkään, vaikka ehkä kyllä kannattaisi. Mitähän se suutaan aukoi, en kuullut raakkumistakaan.

Lumme jo eiliseltä, tänäänhän ei aaltoja saanut tekemälläkään.

varis, kuikka, kalalokki, selkälokki, tukkakoskelo, lumme
 

Kesäkuussa jälkikasvua

Käväisin Mikkelissä lammella, jolla keväällä näin monien eri lintulajien asettuneen pesimään. Nyt arvelin niillä olevan jo poikasia. Ainakin yhdellä nokikanapariskunnalla oli neljä poikasta.

Niitä raukkoja ei ole kyllä kauneudella pilattu. Mutta ilmeisesti ei emon ruoka osuisi suuhun, ellei olisi selvästi näkyvissä, missä se pää on.

Myös joutsenparilla oli neljä poikasta. Eivät nämäkään olleet enää mitään ihan untuvikkoja.

En vain ymmärrä, miksei yhteenkään kuvaan ollut tullut kaikki neljä poikasta. Aina yksi lymyilee jossain emon takana.

Kaikki lajit, joita näin keväälläkin, olivat jääneet tälle lammelle. Mm haapanoita ja naurulokkeja oli paljon, oli tukkasotkia ja härkälintu ja silkkiuikku. Mutta en vain nähnyt jälkikasvua muilla kuin näillä kahdella. Onko täälläkin mennyt silkkiuikkujen pesintä pieleen, takuuvarmasti keväällä ne aloittivat hautomisen. Toivon vain, että lymyilivät jossain piilossa. Vähältä piti, etten nähnyt näitä nokikanojenkaan poikasia, ilmestyivät näkyville vasta ihan loppuajalla.

laulujoutsen, nokikana

Islannissa nähtyä 5

Eräässä paikassa vesipääskyjä kuvatessamme piti meriharakkapariskunta kovaa ääntä. Mutta ne olivat niin poissaolevan näköisiä, että en heti ymmärtänyt, että ne yrittivät kiinnittää huomiomme itseensä, ettemme havaitsisi niiden pesää. Ihan tien viereen olivat laittaneet pesän.

Pikkukajavakolonia.

Hevosia ja lampaita laidunsi siellä täällä. Lampailla oli kaikilla karitsat.

Ja kerran ratsastusporukka oli menossa samaan paikkaan kuin me. Täytyi vähän muuttaa reittisuunnitelmaa, etteivät häiriinny meidän takia.

Mustakurkku-uikkujakin oli siellä täällä. Samoin vaikkapa tukkakoskeloita tai kaakkureita. Mutta ei ollut silkkiuikkuja tai härkälintuja, eikä isokoskeloita.

Kapustarinta oli jokapaikanlintu. Etsiskeli ruohikolla matoja kuten meidän räkättirastaamme.

Lyhytnokkahanhilla oli mahdottomat määrät poikasia. Useat perheet lyöttäytyneet yhteen. Tässä vain murto-osa tuon paikan hanhista. Kuvakin vain auton ikkunasta äkkiä räpsäisty.

Merihanhillakin oli poikasia mahdottomat määrät.

Haahkoja oli joka rannalla ja runsaasti. Ja kaikilla poikasia. Osa oli sulkasatoisia, ja ruman näköisiä ilman pyrstösulkia.

Haahkaemo innostui peseytymään. Ihan se oli välillä selälläänkin ja kierähteli ympäri. 

Kottaraisellakin on poikaset, joille on kannettava ruokaa.

Ei paikkaa, jossa ei olisi ollut lapintiiroja.

Merikihut kisailivat niityllä. Vasemmalla vaalea yksilö ja oikealla tummat kihut. Minulla oli lähikuviakin, jossa kihu peseytyy, mutta en tiedä, ovatko joutuneet roskiin. Ei löydy enää mistään.

Hämmästyttävän paljon oli Islannissa omituisia patsaita tai muistomerkkejä ja muita häkkyröitä. Tällainenkin patsas ihan keskellä tyhjyyttä. Pikkukuovi pitää tähystyspaikkanaan.

Punakylkirastaita oli paljon, kuten kapustarintoja. Ei ollut sen sijaan räkättirastaita.

Virta-allipariskunta.

 virta-alli, punakylkirastas, kapustarinta, kottarainen, lapintiira, pikkukuovi, merikihu, meriharakka, pikkukajava, mustakurkku-uikku, hevonen, haahka, lyhytnokkahanhi, merihanhi

Islannissa nähtyjä 4

 

Kesäkuun alun Islannin matkalta on niin paljon kuvia, että ei mitään määrää. Kaikkia en ole edes vielä ehtinyt katsoakaan. Eräänä päivänä oli ohjelmassa valasretki, jolloin näimme monta ryhävalasta. Koskaan en ehtinyt saada kuvaa siitä, kun valas ennen pinnalla hengitystään puhalsi suihkun. Ei osannut ennakoida, mistä suihku kulloinkin tulee.

Lintukallioita oli useita. Niihin ei vain päässyt lähelle. Oli tyydyttävä katsomaan merellä kelluvia mustia täpliä. Tässä ruokkeja.

Tylli

Aamulla herätessä huomasimme ikkunasta takapihan lampulla taivaanvuohen nukkumassa. Taivaanvuohi oli yhtä tavallinen näky kuin meillä peippo.

Punajalkaviklolla oli varmaan lähellä poikaset, koska se yrittää estää ihmisten kulkua.

Suosirri lauleskeli niityllä isolla kivellä.

Pulmussirrit lietteellä. 

Mustapyrstökuirikin oli tuiki tavallinen näky, sellainen jokapaikan lintu.

Grönlanninlokki. Sillä oli toinen silmä vioittunut.

Isolokki ja selkälokki. Joku tuli lokkeja syöttämään, ja taivas täyttyi lokeista.

Vesipääskyjäkin oli vähän joka lammessa. Ja paljon.

Mustalintua olin kovasti toivonut näkeväni, mutta ei vieläkään tullut kovin lähietäisyydelle. Tässä pariskunta.

Mustalintukoiras. Olen siitä asti toivonut saavani tästä linnusta lähikuvan, kun luin Kalle Päätalon kirjoista, miten hän aina keväisin odotti mustalintujen saapumista järvelle. Linnut kelluivat kuulemma järvellä ihan suurina lauttoina. Tuskin niitä nykyään enää on niin paljoa.

mustalintu, vesipääsky, taivaanvuohi, grönlanninlokki, isolokki, selkälokki, ryhävalas, punajalkaviklo, pulmussirri, suosirri, tylli, ruokki