Antoisa aamuhetki

 

Lähdimme eilen jo heti aamulla kuudelta melomaan. Ensimmäiseksi kohtasimme edessämme kuikkia, jotka olivat vielä yöpuulla. 

Kun sitten siirryimme kanootille, oli joku kääntänyt sen oikein päin ja nostanut pois telineiltä ja peräti täyttänyt vedellä!! Edellisen kanoottireissumme jälkeen ei ole satanut, joten siitä tietää, että kaksijalkaiset otukset ovat olleet kiusanteossa. Kiusa se on pienikin näköjään. Kanootti on kiinni puussa ketjulla, jossa munalukko, joten se ei lähde matkaan ilman apuvälineitä. 

Pääsimme kumminkin matkaan ja eräällä kallioluodolla oli neljä kurkea itseään sukimassa.

Uimarannalle päästyämme huomasimme jonkun kesämökkirannasta lähtevän uiskentelemaan liudan kanadanhanhia, laskimme 20 yksilöä. Ilmeisesti tämänvuotiset poikaset ovat jo kasvaneet emojensa näköisiksi. Ne rantautuivat samalle rannalle meidän kanssamme, eivätkä piitanneet meistä yhtään.

Välillä ne kurkottelivat kasveista jotain suuhun pantavaa.

Eikä kesäinen melontaretki ole mitään, jos ei näy tällaista käärmettä. Isokoskelo siellä veti taas jälkikasvuaan. Kun emo välillä tähystää kaloja, ensimmäinen poikanen tekee heti perässä saman tempun.

Ja kivellä odotti västäräkin poikanen ruokaa. Tämä olikin vielä pieni. Rannalla hyppelehti neljä eri emojan poikasia, jotka olivat jo ihan isoja ja leikkivät ihan ilman vahtia.

Edellisellä reissulla osuimme näkemään härkälintupariskunnan, mutta se ei tänä vuonna näköjään ole saanut poikasia.

Tiiroja, lokkeja ja rantasipejä näimme näiden lisäksi. Kannattaa varmaan ruveta menemään järvelle mahdollisimman aikaisin. Silloin on hiljaisinta ja linnut eivät ole vielä piiloutuneet päivän koettelemuksia varten (=päriseviä ja pelottavia ihmisten välineitä).

härkälintu, västäräkki, kuikka, kurki, isokoskelo, kanadanhanhi

Heinäkuun räpsyjä

 Aika kiitää niin, ettei millään ehdi kaikkea siirtää kamerasta koneelle. Vaikka on ollut kehnonlainen kesä, olen silti saanut kaikenlaisia kivoja asioita kuvatuksi. Yllä tämänaamuinen elis eli vihermataramittari. Sekin siis eläissäni eka kertaa nähty. Tältä keväältä ja kesältä minulla on saatuna jo ainakin 5-6 elistä. Kannattaa kiertää talo ja tontti aina heti ylösnoustua, tämäkin lepäili yön jäljiltä ikkunakarmilla.

Surumittarikin lenteli eräänä iltana. Se minulla oli jo aiemminkin, mutta en ole nähnyt sitä pitkiin aikoihin. Joten olin kovin iloinen tavatessani sen.

Sen Ulla-myrskypäivän aamuna mies tuli kaupasta ja käski minun kiireesti sonnustautua rantaan. Hän oli nähnyt siellä kaksi meriharakkaa. Tietysti tottelin, ja olihan ne siellä, mutta niillä oli kiire jonnekin, joten ei tämän kummempaa kuvaa tullut. Alkoi jo sade piiskata ja tuuli viuhtoa siihen malliin, jotta linnut kiirehtivät jonnekin, samoin me kipin kapin kotiin.

Raviradan reunamilla on aina kivasti perhosia ja lintuja, mutta oli juuri viikko sitten ravit ja ylimääräiset heinät ajettu pois, joten ei ollut perhosille ruokaa, joten ei perhosiakaan liiemmälti. Mutta oli siellä pikkulepinkäisiä, pääskysiä, västäräkkejä ja jopa taivaanvuohen  kuulin kitkuttavan ja lentävän kauemmaksi. 

Tämän nurmikohokin olen vasta hiljattain oppinut tuntemaan. Kuin pieniä lamppuja ovat kukat.

Huikaiseva Saimaa.

pikkulepinkäinen, meriharakka, vihermataramittari, surumittari, nurmikohokki