tiistai 31. heinäkuuta 2012

Raitanaama

 Vesilinnut ovat yleensä kovin arkoja ja pysyttelevät piilossa ruoikossa.  Niistä ei tunnista muuta kuin että "sorsa tai lokki se ei ole, mutta jokin muu".
Varsinkin yksittäisiä lintuja on vaikea tunnistaa kaukaa. Siksi olin kovin hämmästynyt, kun viime aikoina useillakin kerroilla oli lintukuvissa kaikilla raitoja naamassa. Ensin arvelin, että olen kuvannut huonosti, aurinko, aallot tai ruoko varjostavat naamaan viiruja. Mutta uskottava se on, että härkälinnun nuoret yksilöt ovat raitanaamoja! Hyvä suoja raidallisessa ruoikossa.


Yllä oleva yksinäinen nuorukainen äänteli ja uikutti keskellä järveä yksinään. Välillä se otti pinnalla pieniä vesispurtteja. Luulin erästä kauempana olevaa toista lintua sen emoksi ja toivoin, että linnut kohtaisivat. Vasta tietokoneelta lintuja katsoessani huomasin, että kauempana oleva ei ollutkaan härkälintu vaan kuikka, yhtä yksin sekin.
Tämän härkälintupariskunnan olen kuvannut joskus keväällä. Härkälintu on saanut nimensä siitä, että se ääntelee tosi rumasti, kuin härkä mylvisi jossain ruoikossa.
Tämä yksilö on saanut raidat pois naamastaan.

Ei kommentteja: