Näin tammenoksalla liikkuvan jonkin punaisen ja aloin hamuta jo kameraa. Nyt, nyt on kyllä jokin uusi laji tälle talvelle tullut pihaan. "Pyh, noitahan nyt on näkynyt muinakin talvina", tokaisi mies. No on kai, mutta
ei minulla siitä vielä kuvaa ollut. Mutta nyt on, vaikkakin taas ikkunan
läpi vähän epäteräviä.
Ja toden totta. Lintulaudan alle pyrähti pienoinen parvi ennen näkemättömiä. Sehän oli urpiainen. Koiras on punarintainen, naaraalla vaalea rinta.
Itse asiassa urpiainen on Lapin lintuja, mutta liikkuu talvella ruuan perässä.
Oli pienestä kiinni, että näin nytkään tätä lajia. Vain viisi minuuttia kesti parven pyrähdys, linnut lappoivat siemeniä suuhunsa valtavaa vauhtia, minkä jälkeen parvi oli tiessään, eikä sitä enää ole näkynyt.
4 kommenttia:
Hauskoja kuvia!
T: S. Willberg
S.Willberg: harmi vain, että linnut ovat niin tosi eläväisiä. En saanut onnistumaan mitään kivoja toimintakuvia.
Miten sattuikaan, täällä pyrähti koivuun iso parvi urpiaisia toissapäivänä, niitä sitten ihmettelimme aikamme, ennekuin huomasimme, että urpiaisiahan ne! Osa roikkui pää alaspäin oksistossa, jotain syötävää ne sieltä löysivätkin, mutta pitkään eivät paikallaan viihtyneet.
Pois lensi koko harvinainen parvi.
Aikaisemmin olen niitä nähnyt muutama vuosi sitten syöttöpaikan liepeillä, olikin silloin eka kerta, kun täällä urpiaisia bongasin.
Rosina: ilmeisesti on sitten pohjoisempana jo ruoka vähentynyt, kun ovat alkaneet hiippailla etelämmäksi.
Taitaa olla onnen kauppaa, jos niitä näkee. Tuon kuvauskerran jälkeen ei niitä ole enää näkynyt. Pitäisi olla kaiken päivää ikkunassa ja metsissä vahtimassa, jos aikoisi järjestelmällisesti jotain nähdä.
Lähetä kommentti