Ukko ja akka

Odotinko joitain eksoottisia pihalintuja käydessäni Seinäjoella, sillä olin pettynyt pelkkiin varpusiin. Mutta onko syytä pettymykseen! Omalla lintulaudalla kotona on kaikenlaisia tinttejä, ei koskaan varpusia. Kaupungissa näytti pyörivän pelkkiä varpusia, kuten nyt nämäkin räystäälläistujat.

Sittenkin täälläkin

 Kun olin muutama päivä sitten laittanut kuvan koskikarasta, soitti eräs tuttava, että kyllä hän oli nähnyt meidänkin paikkakunnan koskessa koskikaran. Alkoi päivittäinen linnun jahtaaminen.

 Mutta kyllä sitä on vaikea löytää. Joka ikinen kivenkolo ja poukama on kierrettävä katseella läpi, että linnun löytää paikaltaan kyhjöttämästä. Tänään onnistuin vihdoin. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en olisi nähnyt nytkään. Niin hyvä suojaväri linnulla on juuri lumen ja mustan veden reunalla seisoessaan, että sitä ei löydä, jos ei osaa etsiä.

Tässä koskikara kumartuu veteen ja sukeltaa välillä näkymättömiin ruokaa hakiessaan.

Kosken äärellä

 En ole nähnyt omalla paikkakunnalla koskikaraa, mutta onneksi sentään muualla. Tämä on Etelä-Suomesta.

Ainut paikka, missä omalla paikkakunnalla tiedän olevan kosken, on entisen sahan uittorännin vieressä kulkeva koski. Olen käynyt kyttäämässä useaan otteeseen, mutta ei siellä koskaan ole ollut linnun lintua. Koskikara vaatisi matalaa vettä, jossa olisi syötävää. Saimaan vedet ovat syvät ja vähäravinteiset, joten lintu ei kai tulisi toimeen näissä oloissa.

Heiluhäntiä

 Voiko olla söpömpää oliota kuin orava. Kaikin keinoin se yrittää keplotella lintulaudan antimia, ja onnistuukin siinä, oikein kun kurkottelee ja keinottelee.

Ison tammen runko on korkealle aivan oksaton, ja rungon ympäri kiitävät oravat kilpaa kuin formulakisoissa. Nyt ei ole näkynyt kuin kolme enimmillään. Takavuosina, kun talon vieressä kasvoi vielä metsää, juoksi usein kerralla kuusikin heiluhäntää spiraalia rungon ympäri alhaalta ylös, sitten taas takaisin ylhäältä alas.

Sairastava

Tämä ei ole kyllä terve. Vaikka on vain alle kymmenen astetta pakkasta, lintu on pörhistänyt höyhenensä ja tärisee kylmästä. Kököttää samassa paikassa juurikaan liikkumatta. Ja höyhenet jotenkin kastuneet tai muuten luttaantuneet.
Ensin arvelin, että peräaukon ympärillä roikkuvat möykyt ovat jäätynyttä lunta, mutta kyllä valkoiset möhkäleet ovat varmaan ulostetta.

Vilaus pöllöstä

 

Jokin epätavallinen möykky tuolla sireenipensaassa näkyy pikkulintujen lisäksi. Olisiko pöllö. On vain vielä niin aamuhämärä, ettei millään saa selvää. Ja vieläpä ikkunan ja jasmiinipensaan läpi kuvattuna.

 Avaan  hiljaa oven ja hiiviskelen lähemmäksi. Tietysti harmittavasti juuri tärkein eli pää on oksan takana, ja kaiken kukkuraksi selkäpuoli vain näkyvissä. Mikäli lintu olisi minut nähnyt, en kai olisi saanut tällaistakaan kuvaa. Muutenkin alkoi liikahdella levottomana kuultuaan hiiviskelyn. 

Tulkitsimme linnun helmipöllöksi koon perusteella. Ihmettelemme vain, että pikkulinnut eivät mitenkään reagoineet. Yleensähän ne petolintujen läsnäollessa kaikkoavat pensaisiin ja kököttävät hiirenhiljaa kunnes vaara on ohi.