Niitä ei näkynytkään koko syksynä, mutta lumen tultua tuli oikein invaasio, uskomaton määrä. Tässäkään ei taida olla edes puoliakaan kerralla nähdyistä.
Keltasirkku ei mene lintulaudalle, se tykkää syödä maasta, ja nimenomaan kauraa. Sitä olemme ostaneet suoraan viljelijältä.
Sitten yhtäkkiä auto ajoi tiellä, ja koko parvi pyrähti lentoon. Yksi lensi hädissään päin ikkunaa ja jäi hankeen nurin niskoin. Luulimme linnun kuolleen.
Mies meni katsomaan, mutta lintu olikin hengissä ja lähti autettuna
lentoon. Se ei vain omin voimin päässyt lumihangesta pystyyn.
Oli mikä lintulaji tahansa ja ruokaa kuinka paljon tahansa, aina on joku, jota sorretaan ja aina se toisen pala maistuisi paremmalta. Rähinää syntyy takuuvarmasti.
Huomioni mukaan nämä eivät nahistele kuitenkaan niin paljon kuin viherpeipot. Keltasirkut ovat melko sopuisia.
Näyttää ihan sirkkukasalta. Ne ovat niin nopeitakin, että vähänkin pidemmällä valotuksella tulee vain viivaa ja juovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti