Viereisen tontin hennot ja toistensa kanssa samannäköiset ryteikkölinnut eivät millään suvaitse näyttäytyä. Valtava erilaisten äänien sinfonia kuuluu joka puolelta, mutta ketään ei vain näy. Eilen luulin saaneeni niistä jonkun näkyviin, mutta kun se avasi suunsa, se osoittautuikin punavarpusnaaraaksi. Sen lauluhan on helppo tuntea: kirkas, kovaääninen "pleased to meet you" ei voi sekoittua muihin. Laulua on kuvattu myös kirkkaaksi vihellykseksi: ”hyyi-tsy-pityy”. Sen nokka on paksu siemensyöjän nokka. Ei hento kuten "ryteikkölinnuilla".
Havaitsihan se kohta minutkin.
Ja oikein kääntyi katsomaan ja ihmettelemään. Ei ole kauhean pelokas.
Tänään huomasin sen pihassa olevassa pähkinäkaukalossa.
Siellä olikin niitä kaksi. Hauskasti nousi vuoron perään toisen, sitten toisen pää tähystämään, välillä molemmat.
Punaista koirasta en ole tänä keväänä nähnyt, mutta sekin on kuulemma pihassa näyttäytynyt.
punavarpunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti