Eilen istuessani sohvalla vilkaisin ulos ja mitä näinkään. Erinäköinen ja isohko tikka kiipeili tammen rungolla. Valkoselkätikka!
Heti etsimään kameraa ja osoittamaan putkella puun rungolle.
Senhän nyt tietää, miten huonoja kuvia tulee ja varsinkin kun tietää, että harvinaisuus on nyt edessä eikä odottele kameran tarkentumista. Ja kädetkin alkavat täristä, ehdinkö saada todistusaineistoa.
Minä nyt kumminkin laitan tännekin näytille nämä kuvat. En millään malttanut odottaa, jos se tulisi joskus toistekin ja saisin parempia kuvia. Valkoselkätikka on kai vain täällä kaakossa oleileva, mutta en ole osannut uneksiakaan sitä näkeväksi saati että se käväisisi ihan omassa pihassa. Lintu on Suomessa uhanalainen, ei kuitenkaan maailmanlaajuisesti.
Tämä on käpytikka, ihan erinäköinen. Sillä ei ole viiruja mahassa kuten valkoselkätikalla. Heti ne erottaa toisistaan, on tämä niin jokapäiväinen vieras pihassa, että älysin heti tuon toisen olevan nyt suurharvinaisuus.
6 kommenttia:
Onneksi olkoon. en ole valkoselkätikkaa kertaakaan tavannut, vaikka niitä kuulemma täälläkin parissa paikassa on.
Hyvä kun laitoit kuvat, muistaa taas pitää silmänsä auki.
Hieno löytö!
Onneksi olkoon löydöstä! Olisi hienoa tavata tällainen harvinaisuus. :)
Tuula Laakso: pitää varmaan paikkansa linnuissakin, että mitään lajia ei kannata lähteä erikseen kyttäämään. Pitää vain antaa niiden tulla luo. Toivotonta olisi ollut tätäkään lähteä etsimään mistään.
Susanna: Mistähän minä muuten sitten iloitsen, kun olen nähnyt kaikki Suomen linnut ;)
Tillariina: kyllä se laittaa ihmisen hyppimään ilosta pitkäksi aikaa :)
Hienoa, onnea tästä bongauksesta!
Enpä ole tätäkään harvinaisuutta koskaan nähnyt!
Vikki, vielä on minullakin monta lajia näkemättä. Luulin, etten tätäkään koskaan näkisi. Mutta onni saattaa näköjään potkaista yllättävältä taholta.
Lähetä kommentti