Niin tosi harvassa ovat aurinkoiset päivät. Mutta eräänä sellaisena päivänä meidän melkein sata vuotta vanhoissa tammissa kisaili kaksi käpytikkaa. En päässyt selville, oliko kaksi koirasta vai koiras ja naaras.
Mutta niin tosi korkealla ne olivat, että millään ei saanut kuvia erikoisista tilanteista, kun ne keskenään kisasivat. Aina jotain oksanhärpäkettä edessä.
5 kommenttia:
Uteliasta käpytikkaa on aina ilo seurata!
Lähetän tuulen mukana lisää kevään lupausta täältä kukkivien mantelipuiden katveesta!
Se alkaa olla tikkojen aikaa, näin helmikuun loppupuolella ja näin keväisillä säillä. Hienot tikkakuvat kuitenkin. :)
Aurinkoisia kuvia!
Susanna: voih, sinulla on siellä varmaan mukavat oltavat. Ei täälläkään paha ole, mutta aurinkoa saisi olla enemmän.
Tuula: Tässä minäkin vähitellen opin tietämään, millä linnulla milloinkin on "se aika" ;)
Töyhtötintti: aurinkoisella säällä saa mukavia kuvia, kyllä sillä on näköjään merkitystä.
Linnut näyttävät alkaneen jo tuon kisailunsa! Toivotaan että tapaatte uudelleenkin!
Onpa ollut kaunis auringonpaiste!
Lähetä kommentti