Vielä löytyi parin viikon takaisia kuvia. Viikin alueen jostain lintutornista näkyi harmaahaikarakin.
Se ei taida ollakaan enää mikään harvinaisuus etelärannikkoseudulla.
Lintukirja väitti, että jalohaikara on Suomessa harvinainen, mutta Viikin jostain toisesta tornista nähtiin sellainenkin lentävän. Pesineekö tuolla ruovikossa, sillä sinne se laskeutui kuin kotiinsa.
Jollain uimapaikalla rantasipi vipelteli.
Nurmijärven Myllykoskella oli valtavasti västäräkin poikasia.
Nyt taisi näkyä emo, kun suu aukesi ruokaa odottamaan.
Västäräkkilapsetkin ovat tosi suloisia...
...ja voi niin vauvamaisia.
Kävimme matkalla myös Tuusulassa ja minulla oli elämäni tilaisuus saada hyviä kuvia kottaraisista. Niitä oli valtavasti jollain nurmikolla. Mutta niin vain kävi, että kaikki kuvat ovat niin epäonnistuneita, että niistä ei ole lapsenlapsille kertomista.
harmaahaikara, jalohaikara, rantasipi, västäräkki
4 kommenttia:
Que maravilha, belas fotografias.
Um abraço e continuação de uma boa semana.
Andarilhar
Jalohaikara olisi kiva nähdä joskus. västäräkin poikaset ovat aivan ihania. Hyvää illan jatkoa.
Onnistipa sinua Hesan reissullasi. Harmaahaikarat ovat kiehtovia ja jalohaikaran näkeminen on aika harvinaista. Kuvasin toukokuuss ajalohaikaran Maarin tornista, mutta se oli kovin kaukana Elfvikin rannassa. En löytänyt yhtään liejukanaa tänään. Nokikanaperheita oli kaksi, joista toisessa yksi poikanen ja toisessa 2..
Luin jostain, että haikarat ovat levittäytymässä pohjoiseen. Ilmaston lämpemisestä johtunee. Kohta meilläkin on savupiippujen päällä haikaranpesiä.
Lähetä kommentti