Nythän on vasta tammikuu. Olin kovin yllättynyt, kun sorsakoiraat olivat jo hienoissa juhlapuvuissa ja käyttäytyivät kuin kosiomenoissa. Kuinka en ole ennen nähnyt, että koiraat uiskentelevat pää veden pintaa viistäen ja selvästi on niillä kevättä rinnassa. Olen siis aina tähän asti ollut pari kolme kuukautta myöhässä niistäkin kekkereistä. Näillä koirailla ei kuitenkaan ollut vielä valittua paria.
Oli sitä kevättä naaraillakin. Useampi pariskunta ui vastakkain ja naaras ja koiras vuorollaan nyökyttelivät toisilleen.
Tämä pariskunta oli päässyt jo kovin pitkälle kosiomenoissaan. Nyökyttelyn jälkeen naaras odottaa jo valmiina.
Ja koiras ryhtyy toimeen.
Mutta kyllä minun käy naarasta sääliksi. Pää on tuolla veden alla. Henkensä kaupalla sitä saa sukuakin jatkaa.
Siellä se näyttää välillä haukkovan henkeään.
Kyllä on lintujen rakastelukin uhkarohkeata touhua naaraan kannalta. Siellä se on jossain pemisteltynä sikin sokin ja yrittää toipua.
2 kommenttia:
Linnut ovat tosi aikaisessa jatkamassa sukua. Saman olen huomannut puluista ja tikoista.
Ei tuohon voi oikein erotuomariksikaan mennä, aika hurjalta näyttää :)
Vuoksellä telkkäkoiraskin jo nakkeli kummasti päätään.
Lähetä kommentti