Nousimme tänä aamuna ylös jo neljältä, mutta silti liian myöhän. Olimme varttia vaille viisi teerten soidinpaikalla, mutta vaikka aurinko nousi vasta puoli kuuden maissa, oli konsertti jo täydessä käynnissä.
Luntakin oli paikoin vielä vaikka kuinka, ja kun se ei kantanut, lumpsahdimme aina hieman kovettuneelta pinnalta lumen sisään. Varttitunti tällaista menoa, johan siinä linnut havahtuvat kiihkeimmistäkin lemmenleikeistä. Olimme luulleet pääsevämme paikalle ennen konsertin alkua, mutta olivat aloittaneet etukäteen! Hämärääkin oli, ettei meinannut nähdä, mutta kerkesin muutaman kuvan saada lähimmistä, ennen kuin etääntyivät.
Eikä mikään ihme, että emme pääse lähemmäksi. Puussahan on tähystäjät.
Vaikka osa kyllä yrittää tehdä naaraisiin vaikutusta puusta käsin.
Ja kun toisaalla konsertti hieman hiljenee, lentää sieltä puussa kurkkivat teerikanat toisen konsertin lähettyville. Noin kymmenen kanaa oli yhtaikaa ja jatkuvaa kotkotusta kuului samaan aikaan, kun maassa (tietysti meidän näkymättömissä) ukot kiihkoissaan yrittävät näyttää taitojaan.
Kuuluu kiihkeää pulputusta ja käheitä kiekaisuja.
Koko metsä on täynnä konserttia, sillä teerisoitimia tuntuu olevan käynnissä samaan aikaan useita eri puolilla. Parilla taholla kuuluu kurkien huutoja ja yhdessä paikassa tuntuu olevan metsosoidin käynnissä. Ainakin kahden eri metson erilaiset nokankoputukset kuuluvat. Ja siellä täällä joitain pikkulintuja virittelee omaa konserttiaan. Ennen auringonnousua taivas lupaili aurinkoista päivää, taivaanranta punotti ja jo vähän värjäsikin maailmaa purppuraiseksi, mutta pilviseksi jäi.
Konsertti ja kokemus oli hieno, vaikka kuva-anti jäi olemattomaksi. Mutta Pitänee olla tyytyväinen tähänkin vähään.
teeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti