Oli viikonloppuna tilaisuus käydä tutustumassa eteläisimmän Suomen lintutarjontaan. Jo pitkään olen haaveillut Suomenojan lintualtaalle pääsemisestä, sillä siitä olen saanut lukea useammasta blogista. Samalla vierailimme Espoonlahdella ja muutamassa muussa paikassa. Pikkulintujakin oli kivasti. Pikkutikka osui kohdalle yllättäen. En ole nähnyt omalla paikkakunnalla.
Tiltaltti lauloi omaa nimeään tilt-talt. Kevät on mukavaa aikaa, kun ei tarvitse arvuutella nimiä, edellyttäen siis, että tunnistaa laulun.
Jos ruokokerttunen olisi osunut kameran eteen kotipihalla, en olisi sille tuppuroinninkaan jälkeen löytänyt nimeä. Nyt useampikin henkilö mainitsi tämän suun aukojan ruokokerttuseksi.
Satakieli lauloi sydämensä pohjasta. Tästä ei voi erehtyä. Niin komeaa oli sen konsertti.
Ei sitä ilman laulua olisi kyllä tunnistanutkaan. Niin on harmahtavan ykstoikkoinen.
Ja yhtäkkiä lähelle istahti mustaleppälintu. Tämäkin minulla kuvattuna aiemmin vain ulkomailla.
Ruokokerttusesta sain ns. eliksen. Muista olen joskus aiemminkin saanut ainakin hämärän kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti