Jo hyvissä ajoin illalla sivelin omenapuiden runkoja kaljan ja fariinisokerin sekoituksella. Osalle puista laitoin viinisekoitusta. Olin nähnyt netissä niin paljon ihmisten siniritariyökköskuvia, että ajattelin, että nyt lämpimien etelätuulten vallitessa sen on pakko tulla minunkin syöteille tai lakanalle.
Ja yhtäkkiä, voi hyvänen aika, tuo Euroopan suurin, kymmensenttinen, yökköslaji imeskeli minun tekemiäni mössöjä. Mutta meinasin saada laakin, kun eka kuvat olivat mustia. Valo ei riittänyt. Pelkäsin kuollakseni, että saalis häviää ennen kuin saan lisää valoa. Mutta onneksi se jaksoi odotella.
Tulihan se sitten lakanallekin, mutta laittoi heti siipensä suppuun. Tällaisena se näyttää vain mitättömyydeltä. Ja kuvastakaan ei tietäisi, että se on tosi suuri.
Alapuolikin on näkemisen arvoinen. Ei meinannut tulla siitäkään kuvaamisesta mitään, sillä jostain syystä yö ei ollutkaan tyyni, vaan vähän väliä tuli tuulen puuska, joka pudisteli enimmät kärpäset ja pikkuyökköset pois lakanalta.
Kun se kerran siinä lakanalla jonkin aikaa viihtyi, kokeilin kaikenlaisia kuvakulmia.
siniritariyökkönen
3 kommenttia:
Todella upea otus!
Mainio keksintö tuo lakana :-)
Amazing that you were able to capture this critter. I love how close you were able to get to this moth, you can really see every detail on its wings. Thanks for the share, have a fantastic weekend. Keep up the posts.
World of Animals
Onneksi olkoon!
Lähetä kommentti