Rannoilla

Olisiko puoltakaan senttiä lunta, mutta silti valkoinen härmä tekee rannan mukulakivet hauskannäköisiksi. Liplattava vesi puolestaan sulattaa lunta reunasta ja tekee rantaan mustan reunuksen. Viimeisen silauksen ja pitsireunuksen on antanut lainehtivan veden muodostama vaahto, joka sitten jäätynyt reunimmaiseksi. Jos vesi keväällä oli tavallista korkeammalla, nyt se on puolestaan tavallista matalammalla. Kaikki tämä on yleensä veden alla.

Ei ollut tänään aurinkoa, mutta jostain kajasti vähän oranssia ja violettia.

Osa tyynistä paikoista on ohuessa jäässä. Ja valkoiset kalliot heijastuvat veteen.

 Ei ole rannoille tullut edes jääkuvioita, kun ei ole kovaa pakkasta, oksiin ja ruovikkoon roiskuva vesi ei pääse jäätymään. Tämä kuvio on valtavan iso, toista metriä pitkä, toissapäiväisessä koskessa. Kuvasta vain ei näe mittasuhteita.

Toissapäiväinen koskikara.

Marraskuussakin kivoja juttuja

EILEN oli niin synkkä päivä, ettei olisi luullut siitä enää koskaan valkeudeksi muuttuvan.

Lenkillä käydessä osui silmiin järvellä kolme sorsaa, ja kas kummaa, yksi oli aivan oudon näköinen.

 Olivat tulossa samalle rannalle kuin me, mutta

kun tytär harrastaa uintia niin pitkään kunnes järvet ovat ihan jäässä, kääntyivät sorsat toisaalle meidät nähtyään. Sinne vain sorsien sekaan, vaikka vähän vihmoi hienoisia lumihiutaleita ja päivä jo kovastikin hämärsi.

TÄNÄÄN oli sentään aurinkoistakin.

Menimme katsomaan, olisiko koskeen tullut koskikaraa. Ja ihmeiden ihme: siellä oli niitä kaksi.

Siellä ne nytkyttelivät kivillä, kyttäsivät jotain vedestä, sukeltelivat, uiskentelivat, kahlailivat ja aina välillä saivat jotain nokkaansa pohjasta.

koskikara

Marraskuista

Perhoset ovat alkaneet ymmärtää tulla itse luokseni. Keittiön katossa majaili eräänä päivänä tällainen. En meinannut saada kuvatuksi, kun oli liian lähellä teleputkelle, mutta kun menin selälleni lattialle, onnistui kuvaus joten kuten. 

Pakkasta oli aamulla. Mutta kun menin ulos katsomaan, olisiko kivoja kuuraisia ja huuruisia lehtiä, ei siellä enää ollutkaan juuri mitään. Kaikki alkaa olla kuolleena.

Auringonhatut jätettiin talventörröttäjiksi.

Yön aikana oli jokin lintu päätynyt jonkin toisen illallispöytään.

 Harakoitakin on tänä vuonna pihassa paljon. Jokin pariskunta on kesällä opettanut poikueensa tulemaan tänne, mikä ei minua niin kovin miellytä siksi, että ovat kovia ruoka-ahmatteja.

On niin kuivaa ollut viime päivät, että ei kuuraa juuri pääse syntymään pakkasellakaan lehtien pinnalle.

Kesämuistoja harmauteen

Kun tänään tulin harmaista maisemista järven rannalta eikä ollut nähtävissä todellakaan muita värejä kuin erisävyisiä harmaita, aloin lohduttautua viime kesän otoksilla. Onhan silloin tullut otetuksi erilaisia ötököitäkin. Tämä minusta jopa erikoisen kaunis otus.

Jotkut lepäilivät auringossa.

Perhoslakanalle tuli iltaisin jos jonkinlaisia erikoisuuksia, joita en koskaan ole ennen nähnyt. Jotkut jopa tulivat siihen parittelemaan.

Korentojakin oli kesällä minusta enemmän kuin ennen, ja monenlaisia.

 Tällaista hämähäkkiä en muista ennen nähneeni.

Enkä liioin vihreää ole tavannut. Tämäkin olisi jäänyt näkemättä, ellen olisi perhosia kytännyt.

Kaunis on hänkin.

Unohdettu

 Kesäkuvista löytyi vielä harmaasorsakin. Se on niin harvinainen, ettei ole osunut kuvissakaan silmiini. Ainakin kun mainitsen sanan "harmaasorsa", ihmiset yleensä ihmettelevät, mikä se sellainen on. Keväällä Suomenojalla kuvattuja.

No onhan se ihan harmaa ja aivan erinäköinen kuin "se tavallinen" sinisorsa.

harmaasorsa

Vajavaisia

Ikkunasta näin taas sen yksijalkaisen mustarastasnaaraan. Se on tosi hyvin oppinut pitämään tasapainonsa. Välillä meinaa kallistua nurin, mutta saa korjatuksi asentonsa heti. Se on yhtä vikkelä pakenemaan kuin terveetkin. Meinasin ottaa ulkonakin vielä kuvan ilman ikkunan välissäoloa, mutta vaikka kaukaa nurkaan takaa vain hieman kurkistin, jo vilisti kiljuen karkuun.

Kesällä oli sataman tienoilla varpunen, jolla ei ollut pyrstöä. Hyvin sekin tuli toimeen, eipähän tarvinnut laahata perässään pitkää riippaa.

Joku söpö

 Kesäkuvia kaivellessani huomasin, että olin kuvannut tällaisenkin poikasen heinäkuun puolivälissä. Mutta se on jäänyt tuntemattomaksi, vaikka onkin niin söpö.

Ellei se sitten ole pensaskertun nuorempi versio. Tämä on jo elokuulta ja selvästi tunnistaa pensaskertuksi. Onpa muuten tosi hyvät suojavärit tälläkin.