Olisiko puoltakaan senttiä lunta, mutta silti valkoinen härmä tekee rannan mukulakivet hauskannäköisiksi. Liplattava vesi puolestaan sulattaa lunta reunasta ja tekee rantaan mustan reunuksen. Viimeisen silauksen ja pitsireunuksen on antanut lainehtivan veden muodostama vaahto, joka sitten jäätynyt reunimmaiseksi. Jos vesi keväällä oli tavallista korkeammalla, nyt se on puolestaan tavallista matalammalla. Kaikki tämä on yleensä veden alla.
Ei ollut tänään aurinkoa, mutta jostain kajasti vähän oranssia ja violettia.
Osa tyynistä paikoista on ohuessa jäässä. Ja valkoiset kalliot heijastuvat veteen.
Ei ole rannoille tullut edes jääkuvioita, kun ei ole kovaa pakkasta, oksiin ja ruovikkoon roiskuva vesi ei pääse jäätymään. Tämä kuvio on valtavan iso, toista metriä pitkä, toissapäiväisessä koskessa. Kuvasta vain ei näe mittasuhteita.
Toissapäiväinen koskikara.
5 kommenttia:
Luonnon pehmeät värit ovat kivoja. Marraskuussa ei ole mitään räikeää. Kivat kuvat ja teksti.
Hienoaja maisemia. Kahdessa ylimmässä kuvassa näkyy taustalla ikään kuin vaaroja - siis Kainuun vaarat tulevat mieleen...
Saimaan seuduilla on melko korkeitakin paikkoja ja rannat ovat hyvin jyrkkiä ja kallioisia. Hämeessä tavalliset maisemat vihreine järvenrantoineen puuttuvat täältä.
Upeita tunnelmia :-)
Vähäinenkin valo värittää maisemaa. Kunpa tuo valaiseva lumipeite pysyisi.
Lähetä kommentti