Järvellä elämyksiä

Pientä luotoa lähestyessä huomasimme, että harmaalokki lähti kaakattaen lentoon ja yritti hyökkäillä meistä jonkin matkan päässä olevien kahden muun melojan päälle. Ihmettelimme, miksi meidän kuitenkin annettiin olla rauhassa.

Kunnes lähemmäksi tultuamme havaitsimme, että aallokossa uiskenteli pieniä poikasia.

Niin kauan emo huuteli, että sai jälkikasvunsa turvallisesti maihin. Ja emokin rauhoittui. Ei yhtään hätistellyt meitä. Onkohan se oppinut tuntemaan meidät, sillä olemme jo useaan otteeseen kesän aikana joutuneet kulkemaan tuosta kohtaa. Kylläpä aika on rientänyt. Lokillakin jo näin isot poikaset, eikä ole vielä edes juhannus.

Pian havaitsin, että ihan kanootin edestä ui rantakäärme, kohta on törmäys väistämätön. Mutta käärme ehti luikahtaa sivuun ennen törmäystä.

Mahdotonta saada kunnon kuvia kanootissa istuen: kanootti heiluu, käärme heiluu, kädet heiluvat.