Perhoskesä

En olisi uskonut muutama vuosi sitten, että joskus vielä odotan iltojen pimenemistä. Mutta niin vain kävi, että jo heinäkuun alusta lähtien aloin odotella, milloin olisi niin pimeää yöllä, että voisi houkutella valolla yöperhosia. Eilen illalla oli toinen kerta tänä kesänä sitä hommaa, ja sattui hyvä ilma: lämmin ja pilvinen. Pitkälti toistakymmentä erilaista yökköstä tai mittaria eksyi näyttäytymään. Kivoimpana tämä vadelmavillaselkä.

Kummallisinta, että muutama päivä aikaisemmin laittamalleni houkutusvalolle tuli ihan eri perhoset kuin eilenillalla. Silloin hyökkäsi pimeydestä ensimmäisenä valotelineen koukkuun tarrautumaan siniritariyökkönen. Komea se on alapuolen siivistäänkin.

Eikä mennyt kauaakaan, kun keltaritariyökkönen räpiköi puun rungolle.

Ja ihmeellisintä, että kokonainen värisuora ritareita kampesi itsensä näytille. Kulmaritariyökkönen saapui heti perään.

Toistakymmentä perhosta oli tuonakin iltana, mm. suruyökkönen, Sekin aika isonkokoinen, mutta en olisi sitä puun rungolta havainnut, ellen olisi nähnyt sen siihen lentävän. Niin on hyvä suojaväri, ei helposti löydä, ellei tiedä, että tuosta pitäisi jotain perhosta etsiä.
 

Hyvin on kesän mittaan ollut päiväperhosiakin. Tänä vuonna on ollut runsaasti suruvaippoja ja sitruunaperhosia, myös keisarinviitoilla on ollut hyvä vuosi. Kyllä olen kovin tyytyväinen, että muutama vuosi sitten sain istutetuksi auringonhattuja penkillisen. Niissä on tänäkin vuonna ollut niin mahdottomasti perhosia, ettei mitään määrää, ja monia eri lajeja. Sitruunaperhonen tykkää tästä kukasta kovasti. Mutta on siinä ollut rutkasti myös keisarinviittoja, neitoperhosia, herukkaperhosia, nokkosperhosia, onpa vilahtanut losto- ja pikkukultasiipiäkin ym. Jopa idänpronssiyökkönen ja gammayökkönen tulivat jo päivällä herkuttelemaan. Suruvaipat eivät niinkään välittäneet näistä, ne ryypiskelivät mieluummin perhosbaarillani.

Harvoin enää tulee minulle eteen aivan uusia tuttavuuksia. Eräänä päivänä oli kuitenkin kaaliperhonen. En ole Suomessa vielä onnistunut kaaliperhosta kuvaamaan, ja sekin kohtaaminen jäi yhteen päivään ja yhteen yksilöön, jonnekin jatkoi matkaansa. Mutta olin onnellinen uudesta lajista. Lanttuperhosia sen sijaan on lennellyt rutkastikin joka vuosi.

Eräällä niityllä kohtasin tänä kesänä itselleni aivan uuden päiväperhosen: idänniittyperhonen. Tällaiset uudet lajit riemastuttavat aina kovasti.