Ei niitä loimotuksia kauaa näkynyt. Pian revontulet laantuivat vaalean vihertäväksi haaleaksi hehkuksi pohjoiselle ja koilliselle taivaalle. Arvoitukseksi taas jää, olisiko loppuyöstä ollut parempaa. Mutta ei se mitään. Johan minulle selvisi, että kotipihalta ei tämän kummoisempaa pysty saamaan. Tyydyn siis edelleenkin ihastelemaan vain muiden ottamia kuvia.
sunnuntai 16. tammikuuta 2022
Taivahan valakiat
Kun eilen kuulin, että yöllä olisi taas mahdollisuus nähdä revontulia täällä etelässäkin, sonnustauduin ulos kuutamoon. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että jos jotain näkyy, se onkin kaukana taivaanrannan lähettyvillä, eikä puiden yläpuolella. Tämä oli otoksistani paras, sen mitä puoli kahdentoista maissa sain. Olisi pitänyt mennä jonnekin aavalle paikalle, mutta minäkö keskellä yötä pimeässä minnekään uskaltautuisin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Täällä näkyi myös revontulia yöllä. Harvoin niitä pääsee ihastelemaan.
Kerrankin myös eteläisessä Suomessa oli kunnon revontulet. Minä olin silloin Suomen ainoassa pilvisessä paikassa Kuusamossa.
Lähetä kommentti