Peilityyntä

Selkälokki istui pari päivää sitten kivellä.

Se on kuulemma taantumaan päin. Uskon todella, sillä yhä harvemmin näen sen lajitovereita ja aina yksikseen, paha on yksin lisääntyä. Tänään näin mielestäni toisaalla toisen yksilön, sekin yksin.

Seuraavat kuvat ovat tämänaamuiselta melontaretkeltä. Aivan käsittämättömän tyyni ja autereinen, epätodellinen tunnelma. Ihan kuin nämä tukkakoskelot olisivat jäällä, mutta kyllä se peilityyntä veden pintaa on.

Mutta kaksistaan kulkivat nämäkin, ei ollut poikasista tietoakaan.

Kalalokit kaksistaan. Kyllä on hiljaista järvellä, kun joka luodolla tonottaa lokkipari, eikä ole puolustettavia poikasia.

Entäs nämä! Kaksistaan!

Mutta kuinka ollakaan. Kuikkapari osui kohdalle, ja sillä oli yksi poikanen.

Variksen poikasista ei kukaan kai lukua pidäkään, vaikka ehkä kyllä kannattaisi. Mitähän se suutaan aukoi, en kuullut raakkumistakaan.

Lumme jo eiliseltä, tänäänhän ei aaltoja saanut tekemälläkään.

varis, kuikka, kalalokki, selkälokki, tukkakoskelo, lumme