Viikolla tavattuja

Tätäkään ei usko kukaan: haikara lensi ohitsemme. Jalohaikara on jo levittäytynyt Saimaan rannoille. Melontaretkellä piti oikein hieraista silmiä, totta se näköjään on. Tarvinneeko enää matkustella vieraille  maille tällaisia nähdäkseen.

Sinne se lensi supisuomalaisten ruokojen ja vesitatarten keskelle. Täytyy nyt sitten vain totutella, että rannoillemme voi kuulua tällaisetkin linnut!
 

Kävimme pienellä lammella katsomassa, ovatko keväällä haudonnan aloittaneet kaakkurit onnistuneet pesinnässä. Ei valitettavasti ollut niillä poikasia. Surku. Tahtomattamme myös säikäytimme ne, sillä emme aluksi nähneet lammella ketään, joten menimme rantaan muina miehinä. Linnut olivatkin aika lähellä ja kiireesti sukelsivat kauemmaksi ja yrittivät kai säikytellä vihollisia nostamalla kaulansa pitkäksi.

Pikkulepinkäinen on rohkea nousemaan pensaan latvaan katsomaan, kuka kulkee, tämä on naaraspuolinen.

 Polun varrella oli pienen pieni sammakonpoikanen. Niin hellyttävän näköinen. Oli vain kovin kuiva polku. Toivottavasti ei kuivetu koko sammakko.

Ja supikoira on taas saanut poikasia, ainakin kaksi poikasta sillä on. On tämäkin poikanen aika söpö.