Eilen huomasin, että suuren pihlajan yläoksat ovatkin jo melkein tyhjät marjoista. Asettauduin piilokojuun tutkiakseni, keitä puussa vierailee. Kappas, laulurastas. Se ei montaa marjaa syönyt, pääasiassa vain istuskeli ja ihmetteli.
Jokunen räkättirastaskin näytti vierailevan, mutta pääasiassa oli mustarastaita, koiraita, naaraita ja nuoria. Räkätit eivät suostuneet kuvaan.
Isot linnut nielaisevat marjat kokonaan, niin että omassakin kurkussa on tunne, että on tukehtumaisillaan.
Hämmästyin, että sinitiainenkin on keksinyt marjat. Molempina päivinä se käyskenteli marjojen kimpussa. Mutta eihän se voi nielaista kerralla kaikkea. Nätisti vain pikkuisen kerrallaan nokkaisee marjasta. Tämä oli ainoa pikkulintu, joka on älynnyt marjat ravinnoksi.
mustarastas, laulurastas
2 kommenttia:
Ihania kuvia. Minä ihan kaipaan nähdä rastaita, koska niitä ei ole tässä asuntoni läheisyydessä. Näen niitä nykyisin harvoin.
Mahtavat kuvat, iso kiitos!
Pihlajanmarjat katoavat usein ihan 'hetkessä'. Ihanaa nähdä, mitä teidän marjoillenne on tapahtunut.
Lähetä kommentti