Taas viallinen

Tuli pieni tuulenpuuska ja maassa seisova talitiainen meni nurin. Ihmettelin, miten heikoissa kantimissa linnuilla on tasapaino, kun ei pientä tuulta kestä. Mutta sitten huomasin, että eihän sillä raukalla ollut edes toista jalkaa. Ei edes pientä tynkää ollut jäljellä.

Lintu lensi tukilaudalle ja sai keikutella yhdellä jalalla jonkin aikaa saadakseen tasapainon. Enimmäkseen se istui, ettei tarvinnut rasittaa jalkaa seisomisella.
Saa nähdä, miten kauan tintti kestää menossa mukana. Muistanette, kun alkutalvesta kerroin sinitiaisesta, joka roikotti toista jalkaansa. Ei ole enää pitkiin aikoihin näkynyt sitä raajarikkoa.

Hämärän vieras

 Alkoi tulla hämärä. Vedimme verhoja ikkunan eteen ja huomasimme jonkin kaamean karvaturrin juoksevan lintulaudan alle. Ja kovin kapinen ja surkea elukka sieltä ilmestyi. Eläimen oikea puoli on aivan karvaton.

 Se oli supikoira. Sitä ei yleensä näe, sillä se liikkuu vasta hämärän tullen. Vain sen kakkajätöksiä löytyy usein puutarhasta aamuisin. Kuvat ovat tietysti ikkunan läpi ja melko pimeässä, mutta jos ikkunan olisi poistanut väliltä, ei ulkona olisi ollut enää mitään kuvattavaa :)

Hätäisesti lintujen tiputtamia siemeniä syötyään supikoira poistui kiireesti paikalta. Takaa päin ihan kuin nykynuorten käyttämät vaatteet päällä: toinen olkapää paljaana.

Mihin närhi hiirtä tarvitsee

Hiiri käveli muina miehinä olohuoneen lattialla ja pysähtyi miehen viereen silmät suurina hämmästyksestä ja haistellen ja ihmetellen. Mies oli juuri kohentamassa tulta uunin pesässä, koppasi halon ja kalautti elukkaa kalloon.

Sitten mies vei hiiren ulos, heitti naapurin puolelle metikköön. Senpä huomasi närhi pusikosta ja hyökkäsi heti nappaamaan hiiren ja vei mennessään. Mitähän närhi tekee hiirellä! Mitähän se luuli saavansa saaliikseen?

Tämä ei ole sama hiiri, ja kuvakin on kaverin lähettämä.

Tuleekohan meillekin

Meidän lähettyvillämme elelee harmaapäätikka. Vain parin sadan metrin päässä olevan talon lintulaudalla se käy säännöllisesti. Mutta ei eksy meidän pihaan. Kerran mies sanoi sen pikimiten nähneensä.
Kymmenen kilometrin päässä asuva kaveri sen sijaan saa nauttia päivittäin tikan vierailusta, ja lähetti minulle kuvan murheeseen.

Lyödäänkö vetoa, että Murphyn lain mukaan nyt kun olen saanut hienon kuvan kaverilta, ilmestyy kyseinen laji heti meidänkin laudalle ja onnistun saamaan itsekin vaikka kuinka monta kuvaa!

Ukko ja akka

Odotinko joitain eksoottisia pihalintuja käydessäni Seinäjoella, sillä olin pettynyt pelkkiin varpusiin. Mutta onko syytä pettymykseen! Omalla lintulaudalla kotona on kaikenlaisia tinttejä, ei koskaan varpusia. Kaupungissa näytti pyörivän pelkkiä varpusia, kuten nyt nämäkin räystäälläistujat.

Sittenkin täälläkin

 Kun olin muutama päivä sitten laittanut kuvan koskikarasta, soitti eräs tuttava, että kyllä hän oli nähnyt meidänkin paikkakunnan koskessa koskikaran. Alkoi päivittäinen linnun jahtaaminen.

 Mutta kyllä sitä on vaikea löytää. Joka ikinen kivenkolo ja poukama on kierrettävä katseella läpi, että linnun löytää paikaltaan kyhjöttämästä. Tänään onnistuin vihdoin. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en olisi nähnyt nytkään. Niin hyvä suojaväri linnulla on juuri lumen ja mustan veden reunalla seisoessaan, että sitä ei löydä, jos ei osaa etsiä.

Tässä koskikara kumartuu veteen ja sukeltaa välillä näkymättömiin ruokaa hakiessaan.

Kosken äärellä

 En ole nähnyt omalla paikkakunnalla koskikaraa, mutta onneksi sentään muualla. Tämä on Etelä-Suomesta.

Ainut paikka, missä omalla paikkakunnalla tiedän olevan kosken, on entisen sahan uittorännin vieressä kulkeva koski. Olen käynyt kyttäämässä useaan otteeseen, mutta ei siellä koskaan ole ollut linnun lintua. Koskikara vaatisi matalaa vettä, jossa olisi syötävää. Saimaan vedet ovat syvät ja vähäravinteiset, joten lintu ei kai tulisi toimeen näissä oloissa.

Heiluhäntiä

 Voiko olla söpömpää oliota kuin orava. Kaikin keinoin se yrittää keplotella lintulaudan antimia, ja onnistuukin siinä, oikein kun kurkottelee ja keinottelee.

Ison tammen runko on korkealle aivan oksaton, ja rungon ympäri kiitävät oravat kilpaa kuin formulakisoissa. Nyt ei ole näkynyt kuin kolme enimmillään. Takavuosina, kun talon vieressä kasvoi vielä metsää, juoksi usein kerralla kuusikin heiluhäntää spiraalia rungon ympäri alhaalta ylös, sitten taas takaisin ylhäältä alas.

Sairastava

Tämä ei ole kyllä terve. Vaikka on vain alle kymmenen astetta pakkasta, lintu on pörhistänyt höyhenensä ja tärisee kylmästä. Kököttää samassa paikassa juurikaan liikkumatta. Ja höyhenet jotenkin kastuneet tai muuten luttaantuneet.
Ensin arvelin, että peräaukon ympärillä roikkuvat möykyt ovat jäätynyttä lunta, mutta kyllä valkoiset möhkäleet ovat varmaan ulostetta.

Vilaus pöllöstä

 

Jokin epätavallinen möykky tuolla sireenipensaassa näkyy pikkulintujen lisäksi. Olisiko pöllö. On vain vielä niin aamuhämärä, ettei millään saa selvää. Ja vieläpä ikkunan ja jasmiinipensaan läpi kuvattuna.

 Avaan  hiljaa oven ja hiiviskelen lähemmäksi. Tietysti harmittavasti juuri tärkein eli pää on oksan takana, ja kaiken kukkuraksi selkäpuoli vain näkyvissä. Mikäli lintu olisi minut nähnyt, en kai olisi saanut tällaistakaan kuvaa. Muutenkin alkoi liikahdella levottomana kuultuaan hiiviskelyn. 

Tulkitsimme linnun helmipöllöksi koon perusteella. Ihmettelemme vain, että pikkulinnut eivät mitenkään reagoineet. Yleensähän ne petolintujen läsnäollessa kaikkoavat pensaisiin ja kököttävät hiirenhiljaa kunnes vaara on ohi.