Tukkakoskelon suurperhe

Ensin näin nämä pallerot.

 Sitten emokin ilmaantui mukaan.  Tukkakoskelo.

 Ja poikasia siunaantui aina vain lisää ja lisää. Kun poikaset sukeltelevat koko ajan ja pyrähtelevät ja tähystävät, oli vaikea edes laskea, montako niitä on. Pitkään luulin, että niitä on 12.

 Mutta kun katson tätä kuvaa, on siinä poikasia 13. Mutta ei ole miltenkään varmaa, että siinä ovat kaikki. Sukelluksissa voi olla vieläkin joku. Kuin ihmeen kaupalla kaikki pysyvät kuitenkin koossa.

Sukeltelu oli poikasten mielipuuhaa.

Tässä joku on juuri nousemassa veden alta ympärillään vielä kokonainen vesikupu.

 On siinä emolla vahtimista.

 Tosi vilkkaita lapsia.

Välillä emo oikoo jäykistyneitä jäseniään.

 Kovin on äitikkä kuitenkin tyynen oloinen, vaikka tuollainen pentulauma huollettavana.

tukkakoskelo

Perhonen lentäköön

  On minulla pihlajaperhosesta jo useitakin kuvia, mutta tästä otoksesta olen aika iloinen. Lentävä perhonen ei ole minulle mitenkään helppo kuvattava.

Haapaperhosta väitetään harvinaiseksi.  Esiintymisen painopiste on kuitenkin täällä kaakossa, ja niinpä se vain osui eteeni metsätiellä.

Ja sitten kokeilin, onnistunko yhtään vangitsemaan kuvaan yhtaikaa kahta hopeatäpläperhosta, jotka eivät asettuneet paikoilleen, vaan kisailivat keskenään pitkän tovin.

Ei siinä nyt sitten kumminkaan tämän kummempaan asiaan päästy. Kumpikin lensi lopulta omalle taholleen.

 

pihlajaperhonen, haapaperhonen, hopeatäplä

Kolme haukkaa kerralla

 Kävelylenkillä suon reunaan tultuamme minä näin ensimmäiseksi tämän haukan liitelemässä.

Sitten tämä toinen ajoi takaa kolmatta eli risunkantajaa.

 Ne lensivät peräkkäin pari kertaa edes takaisin suon yli. Ei selvinnyt, kantoiko lintu tahallaan risua kynsissään vai oliko risu jäänyt sen kynsiin vain muuten kiinni. Itse asiassa luulimme tätä ensi näkemältä kurjeksi, joka roikottaa jalkojaan ja on juuri laskeutumassa maahan.

Seuraavaksi luulimme näitä hiirihaukoiksi, mutta voisikohan ne ollakin sääksiä. Harmillisesti taas turhan kaukana ja epäselviä kuvia tarkasti tunnistettaviksi.
Emmekä ole näköjään vieläkään oppineet, että aina avonaiselle alueelle metsästä tultaessa on hiivittävä hiljaa, jos vaikka olisi jotain ihmeellistä näköpiirissä niin kuin nyt nämäkin.

Kävi köpelösti

 Variksenpoikanen yritti mennä juomaan, mutta luiskahti veteen. "Miten tässä näin pääsi käymään?"

 Ensin aikansa ihmeteltyään se lopulta kekkasi, että tässähän on mukava räpiköidä. Jonkin aikaa kylvettyään se yritti nousta altaan reunalle takaisin.

Mutta voi hitsin hitsi. Tässä sitä taas ollaan!
Kuvat jo noin kolmen viikon takaisia.

varis

Rosvonaamari silmillä

 Ensin minä huomasin tämän näkyvälle paikalle hypähtelijän. Se hyppeli taimikossa aina pikkukuusien korkeimmalle kohdalle. Tuntemattomaksi kuitenkin jäi. On minulla jokin lajiveikkaus, mutta en uskalla julkistaa luulojani.

Kun tuo tuntematon lensi lopulta korkeaan puuhun, huomasin, että siellä ylhäällä kökötti toinenkin lintu ihan hiljaa. En olisi nähnyt, ellei tuo ensimmäinen olisi johdattanut minua sinne. Tästä minä tykkään, kun ei tarvitse arvuutella, vaan tämän tunnistaa heti: pikkulepinkäinen, rosvonaamari päässä. Linnut näyttävät tulevan samoille seuduille vuosittain. Viime kesänäkin näin pikkulepinkäisen samalla alueella, en vain enää muistanut.

Kun kuvasin pikkulepinkäistä, on tuo toinenkin sattumalta tullut kuvaan lennossa. Mutta jos olisin tällaista kuvaa oikein yrittänyt, ei olisi onnistunut.

pikkulepinkäinen

Ruskeita päiväperhosia

 Eilisen tuominopsasiipipostauksen myötä kyseltiin muista ruskeista perhosista. Ruskeat perhoset jäävät helposti huomaamatta, ne eivät kiinnitä huomiota kuten värikkäät. Yllä tesmaperhonen, joka on kirjojen mukaan erittäin tavallinen. Satuin saamaan juuri tänään tämän otoksen. Tuo toiminta takaa, että ensi vuonnakin on tesmaperhosia! Jännä juttu, että perhoset parittelun lomassa saattavat lentää kiinni toisissaan uuteen paikkaan ja jatkaa hommiaan keskeytymättä, niin kuin nämäkin.

 Tummapapurikko. Niitä on lennellyt koko alkukesän, minusta runsaammin kuin viime kesänä.

Runsaiden sateiden takia osa papurikoista on jo aika repaleisia. Olisikohan tämä metsäpapurikko.

Jotkut sinisiipilajitkin ovat ruskeita. Näitä ei sinisiiviksi äkkiä arvaisikaan.  Senkin lennot näemmä kohta lennelty.

Eilisen uuden lajibongauksen eli tuominopsasiiven innoittamana kaivoin esiin pari vuotta sitten kirjoittamani ruostenopsasiipipostauksen. Siellä näytti olevan tesmaperhosenkin kuva.

Sattuipa tuuri

Kyllä kannatti taas räpsäistä kamera, vaikka luulin tummaa perhosta tavalliseksi tesmaperhoseksi. Pari kuvaa saatuani huomasin, että nyt on tähtäimessä jokin päiväperhonen, mistä minulla ei vielä ole kuvaa. Se olikin tuominopsasiipi. Perhoskirjan mukaan tämä on harvinainen, mutta Luontoportti väittää sen olevan Etelä-Suomessa tavallinen.

Tämän parempaa kuvaa en pystynyt saamaan. Lähdettyään lentoon perhonen hävisi niin kauas, ettei ollut mahdollista mennä perään. Pitkin päivää kyttäilin samoilla seuduilla, tulisiko se vielä näkyville, mutta ei näkynyt.

Tässä kuvassa näkyy, että perhosella on hieman keltaista "oikeallakin" puolella.

Ja Murphyn lain mukaan nyt, kun olen tämän eka kertaa nähnyt, sitä alkaa ilmestyä harva se päivä. Melkein vetoa uskaltaisi lyödä.

tuominopsasiipi

Ei niin iloista

 Tänä vuonna näyttää olevan taas runsaasti mäntypistiäisen toukkia, jotka syövät männyt putipuhtaiksi.

 Ei taida riittää kaikille sapuskaa.

Tyhjäksi kaluttu mänty.

Moni huomaamaton

Kovin on heikonlaisesti lennellyt perhosia tänä kesänä, vai enkö vain ole joutanut niitä tutkailla. Yllä jokin hopeatäplälaji. Niitäkin on näkynyt hämmästyttävän vähän tähän mennessä.

 Täpläpapurikko Espanjassa Madridissa. Suomessa tavataan samaa lajia mutta käsittääkseni vain ruskea-valkoisena versiona.

Kun päiväperhosia ei kovin paljoa ole lennellyt, on tullut kiinnitetyksi huomiota kaikkiin muihin lenteleviin. Näiden määrittäminen olisi mielenkiintoista, mutta toistaiseksi minulle mahdotonta. Mutta haluan laittaa näytille, miten moninaisia pieniä vaatimattomia perhosia ympärillämme lentelee, vaikka näihin ei tavallisesti juuri kiinnitä huomiota. Yllä lapsenlapsen kuvaama valkoinen pikkuperhonen.

Karviaispensaassa oleskelleen reunustäplämittarin olen oppinut tunnistamaan. Tämänkin lapsenlapsi kuvasi. Halusi, että jätän hänellekin kuvattavaa :)

 Jokin mittari tämäkin kai on, mutta kuka niistä? Olisin onnellinen, jos saisin perhoset osumaan edes oikeisiin ryhmiin.

 Joku kaunokainenhan se tämäkin on.

 Tämä vaikuttaisi joltain yökköseltä.

 Tällaisia pitkänomaisia ei juuri pidä minään. Joksikin koisaksi luulisin.

 Mittareita vissiin nämäkin.

 Kovin vaikea kuvattava oli tämäkin. Aina asettui lennettyään vain lehden alapinnalle. Lieneekö sama vai eri laji kuin tuo yllä oleva valkoinen.

 Tämä lensi suoraan kädelle. Luulen joksikin yökköseksi, olisiko huutomerkkiyökkönen. Mies heitti sen kädestään heinikkoon, ja heti hyökkäsi kirjosieppo jostain kuusenoksalta sen perään. Ei kuitenkaan lintu onnistunut saamaan saaliikseen.

Pitäisi kai omistaa makrokuvausputkikin, että saisi pikkuötökät kunnolla kuvatuksi. Minä vain teleputkella räpsin, kun en omista makroputkea.

Iloisia uutisia

Alkukesästä saimme seurailla, miten pihalinnut kantoivat poikasilleen ruokaa niska vääränä.

Kirjosiepot olivat niin hellyttäviä, kun ne aina asettuivat jonnekin korkealle paikalle kyttäämään hyönteisiä.

Tässä sinitiainenkin tulee juuri pesästä vietyään nokkalastillisen tavaraa poikasille.

 Kun lämmin alkukesä kääntyi kylmäksi ja märäksi kesäkuuksi, alkoi kuulua tiedotusvälineissäkin, että monien lintujen pesintä on epäonnistunut. Kehotettiin tarkistamaan ja puhdistamaan pöntöt, että linnut voivat aloittaa uuden pesinnän.

Pihassamme on 10 pönttöä, ja tänä aamuna katsoimme, mitä ne sisälsivät. Yllä onnistunut kirjosiepon pesintä. Siisti, puhdas pesä ja poikaset maailmalla.

Talitiaisen pesä, jossa muut poikaset onnistuneet, yksi kuoriutumaton muna.

Vain yhdessä pesässä oli yksi kuollut poikanen. Mies muistelee, että tuossa pöntössä olisi pesinyt jokin tiainen.

Loppusaldo kymmenestä pöntöstä:
 2 onnistunutta kirjosiepon pesintää
1 sinitiaisen onnistunut pesintä
1 talitiaisen onnistunut muuten, mutta yksi kuoriutumaton muna
1 jonkin tiaisen pesintä, yksi kuollut poikanen
1 onnistunut pesintä, ei tietoa minkä lajin
2 pönttöä, joihin alettu kerätä pesätarpeita, mutta joissa ei ole pesitty. Lieneekö jokin häirinnyt, esim. keväällä pönttöjä tutkinut käenpiika
2 pönttöä, joissa ei ole yritettykään pesiä.

Ihanaa havaita, ettei ainakaan pönttöihin ole kuollut poikasia sateista ja kylmyydestä huolimatta.