torstai 3. heinäkuuta 2014

Moni huomaamaton

Kovin on heikonlaisesti lennellyt perhosia tänä kesänä, vai enkö vain ole joutanut niitä tutkailla. Yllä jokin hopeatäplälaji. Niitäkin on näkynyt hämmästyttävän vähän tähän mennessä.
 Täpläpapurikko Espanjassa Madridissa. Suomessa tavataan samaa lajia mutta käsittääkseni vain ruskea-valkoisena versiona.
Kun päiväperhosia ei kovin paljoa ole lennellyt, on tullut kiinnitetyksi huomiota kaikkiin muihin lenteleviin. Näiden määrittäminen olisi mielenkiintoista, mutta toistaiseksi minulle mahdotonta. Mutta haluan laittaa näytille, miten moninaisia pieniä vaatimattomia perhosia ympärillämme lentelee, vaikka näihin ei tavallisesti juuri kiinnitä huomiota. Yllä lapsenlapsen kuvaama valkoinen pikkuperhonen.
Karviaispensaassa oleskelleen reunustäplämittarin olen oppinut tunnistamaan. Tämänkin lapsenlapsi kuvasi. Halusi, että jätän hänellekin kuvattavaa :)
 Jokin mittari tämäkin kai on, mutta kuka niistä? Olisin onnellinen, jos saisin perhoset osumaan edes oikeisiin ryhmiin.
 Joku kaunokainenhan se tämäkin on.
 Tämä vaikuttaisi joltain yökköseltä.
 Tällaisia pitkänomaisia ei juuri pidä minään. Joksikin koisaksi luulisin.
 Mittareita vissiin nämäkin.

 Kovin vaikea kuvattava oli tämäkin. Aina asettui lennettyään vain lehden alapinnalle. Lieneekö sama vai eri laji kuin tuo yllä oleva valkoinen.
 Tämä lensi suoraan kädelle. Luulen joksikin yökköseksi, olisiko huutomerkkiyökkönen. Mies heitti sen kädestään heinikkoon, ja heti hyökkäsi kirjosieppo jostain kuusenoksalta sen perään. Ei kuitenkaan lintu onnistunut saamaan saaliikseen.

Pitäisi kai omistaa makrokuvausputkikin, että saisi pikkuötökät kunnolla kuvatuksi. Minä vain teleputkella räpsin, kun en omista makroputkea.

Ei kommentteja: