Kaihoisaa laulua

 Toisena pääsiäispäivänä oli vielä järvet aivan jäässä. Jokin railo oli sentään auennut, että joutsen siellä saattoi uiskennella.

 Siitä se railosta alkoi vähitellen kammeta itseään jäälle.

Ja jäälle päästyään leyhytteli siipiään ja päästi ilmoille kaihoisan laulunpätkän. Yksinäisyyttäänkö huuteli, ei näkynyt sille kaveria.

Tänään kävin katsomassa järvellä, ja monin paikoin on jo isommilla selillä aivan jäästä vapaata, kun taas suojaisemmilla vesillä on samanlaista kuin näissä kuvissa.

joutsen

On sittenkin ilmeitä

 Telkkä on minusta aina niin ilmeetön kuin vahanukke. Mutta nämä kuvat parin päivän takaiselta pääsiäisen aikaiselta kuvausreissulta todistavat sittenkin muuta. Onnistuneen parittelun jälkeen paikalle saapui toinenkin koiras, ja ensin paikalla ollut terästäytyi heti huomattavasti.

Telkkänaarasta olen aina pitänyt kaiken ilmeettömyyden huippuna,  mutta niin terhakkaasti se nytkin katselee, mihin oma sulhanen oikein etääntyykään, jos tämä vähänkään uiskentelee kauemmaksi. Ei välitä yhtään uudesta tulokkaasta.

Mutta viimeksi tullut koiras ei kauaa yritäkään liehitellä naarasta, kun ei toinen kerran ole yhtään kiinnostunut. Niinpä on paras vaihtaa maisemaa.

Ja sitten saapuu vastarannalle ihmisiä, ja jostain kumman syystä alkavat hätistellä lintuja pois. Ihan kuin nämä eivät olisi kyllin arkoja muutenkin. 

telkkä

Kappas koskikara

 Koko talven olen käynyt koskella kyttäämässä, olisiko koskikaraa. Ei ole kertaakaan osunut näköpiiriin. Luulin, ettei tänä vuonna niitä olisikaan täällä.

Kunnes nyt sitten eilen yhtäkkiä muita vesilintuja kuvattuamme huomasi tytär yhtäkkiä kyseisen linnun.

 En minä itse sitä varmaan olisi nähnyt.

Siellä se koskessa sukelteli ruokaa ja hyppelehti kiveltä toiselle ja taas välillä sukelteli.

Ja aina se jotain löysikin.

Ihme, ettei vielä ole Lappiin lähtenyt.

koskikara

Kosiomenot

Näin ensimmäiset telkät tänä keväänä. Olin juuri ehtinyt harmitella, etten ole koskaan onnistunut kuvaamaan minkään linnun parittelua. Ja mitä näinkään, telkät olivat kosiopuuhissa.

 Morsian odottelee jo valmiina, mutta sulhanen ei pidä mitään kiirettä.

 Vielähän tässä ehtii vaikka uida kierroksen, ja morsian tyytyy siihen.

Onhan se hyvä ensin oikoa jalatkin vetreiksi.

Ja sitten vielä kosiskelua.

No jokohan nyt.

 Mutta morsiamelle voi käydä köpelösti, jos se hukkuu pyhällä hetkellä.

 Ei hätää, sulhanen kannattelee päätä.

 Kunhan ei vain morsiamen kaula leikkautuisi samalla jään reunaa vasten.

 Valmista! Morsian ottaa pitkiä spurtteja ja sukelluksia ja pesee hiet pois.

 Sulhanen tyytyy tekemään kierroksen onnistuneen toimituksen jälkeen.

 Jipii!

telkkä

Oudossa paikassa

Tämä kuva nyt ei mitenkään liity vuodenaikaan, mutta se oli pakko kaivaa kätköistä, kun eräänä päivänä näimme samanlaisen ilmiön: jotain valkoista keskellä kuusiaitaa!

Emme olleet uskoa silmiämme. Kuusiaidassa vilahteli lumikko. En ole koko elämäni aikana nähnyt kuin kerran viime syksynä, lumikko juoksi tien yli. Ja nyt taas. Heti tuli mieleen tämä kesäinen ruusukuva, yhtä yllättävää. Kuvitellaan nyt ruusujen paikalle lumikko.

Ja mitä linnut tekivät? Kaikki mustarastaat ja tiaiset olivat lentäneet viereiseen tammeen ja sieltä hiirenhiljaa tuijottivat otusta.

Raitakalsariset tulleet

Raitakalsariset linnut ovat saapuneet: vihervarpuset. Jo pari viikkoa sitten näin muutaman, mutta nyt parina päivänä on jo isoja parvia.  Tästä se lintukausi lähtee vauhtiin.

 Niin söpöjä, mutta niinhän ne kaikki linnut.

Harvinaista minusta nähdä niitä puussa.

Käpysiä

Jotain piti sentään saada kuvata, kun oli komea ilma tänään. Eipä nyt näkynyt lintuja, ei edes varista. Käpyjä on vielä joidenkin kuusten latvoissa. Niistä alkaa jo pihka tihkua ja kohta siemenet lentävät taivaan tuuliin.

Vesikorviksia

 Ei ole enää aikoihin ollut jääpuikkoja eikä lunta katolla. Mutta silloin kun vielä oli, kokeilin kuvata pisaroita ilmassa.

 Venyy ja paukkuu.

Juuri ennen irtoamista.

Jos ei olisi pörröhäntää

Orava on aina niin syötävän ihana ja söpö, siitä ei voi olla pitämättä. Kuvittelepa, että sillä ei olisi pörröistä häntää, vaan siima hännän paikalla ja muutenkin turkki lyhyempi. Olisiko vielä yhtä ihana? Sehän olisi rotta.

Hauska veijari

Palokärki se on myös hauska veijari. Meitä vastapäätä olevalla tontilla on puuvarasto, ja palokärki on keksinyt hyvän ruokapaikan. Puupinojen välissä on kaikenlaisia ötököitä syötäväksi. Mutta jos palokärki sattuu olemaan ruokailulla tienpuoleisella reunalla, kun lähdemme pihasta, se lentää aina kovan huudon kanssa läheiseen sähköpylvääseen ja sieltä kurkkii, milloin häiritsijät etääntyvät.