Toisena pääsiäispäivänä oli vielä järvet aivan jäässä. Jokin railo oli sentään auennut, että joutsen siellä saattoi uiskennella.
Siitä se railosta alkoi vähitellen kammeta itseään jäälle.
Ja jäälle päästyään leyhytteli siipiään ja päästi ilmoille kaihoisan laulunpätkän. Yksinäisyyttäänkö huuteli, ei näkynyt sille kaveria.
Tänään kävin katsomassa järvellä, ja monin paikoin on jo isommilla selillä aivan jäästä vapaata, kun taas suojaisemmilla vesillä on samanlaista kuin näissä kuvissa.
joutsen
4 kommenttia:
Mainio kuvasarja!
Toivottavasti hänelle löytyy puoliso.
Hienot kuvat joutsenesta.
Miten voikaan yksinäinen joutsen olla niin surullinen näky. Täällä oli yksinäinen nuori herra joutsen monta kuukautta, sitten se päätti kokeilla onneaan Lintutarhan lammella asustelevan joutsen parin suhteen. Meinasi morsianta ryöstää. TTarhan joutsenet olivat lentokyvyttömiä ja siten eivät voineet edes paeta. Pariskunnan uros loukkaantui niin pahoin, että menehtyi. Mutta ei nuori uroskaan päässyt naaraan suosioon, vaan joutui poistumaan. Naaraan surua oli raskas katsella.
Vikki, pitääkin alkaa seurailla, miten sille lopuksi käy.
Kirsti, kiitos.
Tuula, surullinen tarina. Mutta olen kuullut samantyyppisiä tarinoita usein ennenkin, miten eläimet voivat surra kovastikin.
Intianminttu: minäkin niin toivon puolison löytymistä. Kunhan nyt kaikki ehtivät tulla ulkomailta Suomeen.
Lähetä kommentti