Hornöyan lintusaarella

Hornöyan lintuvuori Vardön edustalla Norjassa on ihan käsittämätön paikka. Vaikka ei lintuihminen olisikaan, kannattaa sinne mennä erikoisen kokemuksen vuoksi. Saaren toisen puolen kallioseinämät ovat aivan täynnä vieri vieressä pesiviä lintuja. Täynnä lintuja on koko ajan myös ilma ja meri. Voisiko sanoa, että lintuja on aivan kasoittain. Lintujen kirskunta on myös korvia huumaava.  

 Lintulajeja ei ole montaa, mutta yhtä lajia aina sitäkin enemmän. Tässä etelänkiisla. Myös yllä on etelänkiislayhdyskunta.

Osalla on silmälasit, "ringvia"-muoto.

 Koska oli kevät, hellien hetkien näkeminen oli tavallista.

 Ainakaan kuviini ei ole osunut kuin tämä yksi ainoa pari pohjankiisloja. Kiislat olivat kaikki pääosin etelänkiisloja. Paikalla ollessani olin niin pyörryksissä ja häkeltynyt, että en erikseen etsinyt mitään, katsoin vain mitä eteen sattui tulemaan.

Karimetsoja oli myös tietyt paikat ihan mustanaan. Sinne vain pesää täytyy yrittää tehdä johonkin koloon.

 Joku on jo päässyt hautomisvaiheeseen.

 Harrastavat nenä- ja tukkakoristeitakin.

Ruokki oli niin ikään tavallinen lintulaji.

Ja pareittain kuulostelivat tilannetta.

 Lunnien näkemistä odotin kaikkein eniten. Ne olivat kuitenkin lajistossa vähemmistönä. Kiislat ja pikkukajavat ovat vallanneet kaikki paikat.

Pikkukajava on hyvin kalalokin näköinen.

 Keväthuumaa niilläkin.

 Mutta sitten tapahtui katastrofi. Paikalle saapui korppi. Sen tulon huomasi ensimmäiseksi muiden lintujen huudon yltyessä hätäiseksi karjunnaksi.

 Vaikka muut huutavat suoraa huutoa, ei sillä ole vaikutusta. Korpilla on päämääränsä.

 Sinne se vain suuntaa pikkukajavan pesälle ja sieppaa pesästä munan. Sääliksi käy. Mutta kai sekin poikasilleen vie.

Saaren toisella puolella on rauhallista ja hiljaista. Vain siellä täällä pesii jokin lokki kukkien keskellä.

Viereiselle luodolle haahkoja kuvatessani osui kuvaan myös hylje. Niitä oli ollut kuulemma useitakin, mutta en ollut havainnut. Näkemistä oli muutenkin niin tosi paljon.

Ei pelkästään kalliot olleet täynnä lintuja. Meri ihan kihisi linnuista, samoin ilmassa suhisi kaiken aikaa. Ei voinut välttyä pieniltä roiskeiltakaan.

etelänkiisla, pohjankiisla, ruokki, lunni, karimetso, pikkukajava, korppi

Lapin lintuja 3

Lapin-kurssin lintuesittely sen kuin jatkuu. Vuorossa tylli.

 Vesipääsky. Koiras ja naaras.

Kahlaajien  osalta saaliini jäi kyllä aika vähäiseksi. Vikloja olin toivonut saavani kuvatuksi paljonkin, mutta niitä oli aika vähän ja ne joita nähtiin, eivät suvainneet tulla lähemmäksi.

Tässä kuitenkin liro. Sen kerran kun joku oli lähempänä, olikin kuvattava vastavaloon.

Liro puussa.

Neljän Tuulen Tupa -kahvilan takana Inarissa on lintujen syöttölauta. Siellä vierailee tuo punainen taviokuurna. Paikalla seisoi jo valmiiksi rivissä ulkomaisia ja suomalaisia turisteja kamerat ja putket tanassa. Ja tulihan se urospuolinen iloksemme laudalle. Mutta lintulauta oli varjossa ja puiden oksat peittivät osaksi näkyvyyden. Kun kohdelintu ilmestyi, kävi valtava kohahdus porukassa ja heti aloin räpsiä. En edes tarkkaan nähnyt, mikä lintu kulloinkin oli kyseessä, joten useissa kuvissa oli pelkkiä viherpeippoja. Eikä se valotuskaan näköjään oikein osunut kohdalleen mihinkään kuvaan. Ei muuta kuin parempien kuvien toivossa taas...

Autosta havaitsimme merikotkan istuvan tien vieressä. Kokeilin onneani, jos saisin kuitenkin kuvan, vaikka auto pysähtyi linnun eteen. Tässä se jo suunnittelee lentoon lähtöä.

Ja onnistuihan minun saada pari kuvaa lennostakin. Opas sanoi tätä rääpäleeksi. Tarkoitti, että on kuulemma vuoden vanha yksilö.

Lapinkirvinen Hamningbergissä Norjan puolella.

Luotokirvinen Vardön edustalla olevalla lintusaarella (josta kuvia ensi kerralla).

Lapintiainen.

tylli, vesipääsky, liro, taviokuurna, merikotka, luotokirvinen, lapinkirvinen, lapintiainen

Lapin lintuja 2

 Koska Lappiin ei pääse aina, ei minulla ollut etukäteen yhtään sikäläistä lintua kuvattuna. Niinpä koin joka päivä onnen hetkiä saadessani itselleni uudenlaisia lajeja. Kuukkeli on aivan ihana.

Oli pesimäaika, ja silloin ei kuukkeli kuulemma tulekaan nuotiolle eväiden toivossa. Olin jo vähän epätoivoinen, että pitikin sattua juuri sellaiseen aikaan, sillä yksi päätoiveistani Lapissa oli juuri kuukkeli. Mutta onneksi edes yksi lintu hyppelehti kaukana puussa. 

 Lähdin vielä erikseen kyttäämään sitä, ja lintu tulikin aina lähemmäksi ja lähemmäksi. Se olisi varmaan tullut vieläkin lähemmäksi, mutta muut huutelivat jo poislähtöä.

 Yllättäen pitkospuilla kävellessä kuului kovaa kimeää kimitystä. Puussa huuteli hiiripöllö.

 Opas tiesi myös paikan, jossa pesii helmipöllö. Auton pysähtyessä asetin kameran osoittamaan suoraan pöntön suulle. Ja pian lehahti kolosta helmipöllö.

Onneksi näin vielä suokukkojakin, vaikka varhaisen ja lämpimän kevään ansiosta niidenkin soidinaika alkoi olla jo ohi.

Suokukkonaaras on huomattavasti koirasta vaatimattomampi.

Suomättäällä hyppelehti myös pohjansirkku.

 Ja keltavästäräkki.

Järven rantaan saavuttua ihan rannasta lähti uimaan tukkakoskelopariskunta.

Sinne ne lähtivät kohti äärettömyyttä.

kuukkeli, hiiripöllö, helmipöllö, suokukko, pohjansirkku, keltavästäräkki, tukkakoskelo

Lapin lintuja

Viikon lintukurssi Kiilopäällä Lapissa tuotti monta uutta lintua kuvakokoelmiini. Toisena päivänä Kiilopäältä lähdettiin kiipeämään pari kilometriä tunturin huipulle. Siellä portaiden yläpäässä seisoi kuin tarjottimella uroskiiruna.

 Ja jos ei valkoista urosta olisi näkynyt, olisiko nähnyt naarastakaan. Se oli ihan lähellä, mutta niin maaston värinen, että ei sitä joka poika varmaan löytäisikään.

 Keräkurmitsakin oli melko peloton. Niitä pyöriskeli tunturin laella lähettyvillä useita.

 Hauska hattu keräkurmitsalla.

 Vähän siellä täällä tunturikoivikossa lauleskeli sinirinta.

 

 Sitähän nimitetään myös Lapin satakieleksi.

Majapaikan lähettyvillä oleili useita kapustarintoja. Ei kovin pelokas tämäkään.

kiiruna, keräkurmitsa, sinirinta, kapustarinta