Tuulilasia kohti

Tytär tuli pääsiäiseksi ja halusi myös nähdä ja kuvata aiemmin kuvaamani metson. Niinpä ajoimme paikalle. Jo näkyy lintu tulevan vauhdilla autoa kohti.

Siihen se tuli ihan auton eteen. Siirtyi auton sivulle ja nokkaisi ikkunaa. Lähdin ajamaan eteen päin ja metso lensi auton vieressä pitkän matkaa, kunnes jättäytyi pois jossain vaiheessa. Nyt tytär uskaltautui jo uloskin kuvaamaan ja sai mukavia kuvia metsosta pyrstö levällään.
Nyt en kyllä mene enää häiritsemään metson rauhaa, vaikka kuka pyytäisi näyttämään paikan. Säälittää vain niin kauheasti, kun ei ole sille kaveria.

Pitääkö aina retusoida

En yhtään tykkää säätiedotuksista. Täksi päiväksi on ennusteissa niin komea auringon naamankuva pilven takaa kurkistamassa, mutta kova sumu oli puolille päivin ja nytkin jo iltapäivä pitkällä ja taivas paksussa pilvessä.

Mietin vain, kumpiko kuva on kivempi: ylempi, jossa koivu on vinossa, niin kuin se oikesasti oli ja sumun keskellä palokärki. Vai alempi, jossa koivua on suoristettu ja valoisuutta lisätty.
Itsestäni tuntuu, että ylemmässä sumu ei tuo kuvalle lisäarvoa, koska mistään ei jotenkin näy, että harmaus on oikeasti sumua, vaan kaikki arvelevat, että minulla on ollut valotus pielessä ;)
Joten itse melkein kannattaisin alempaa tässä tapauksessa.

Kaikkein haastavin

 Yksi käsittämättömän haastava kuvattava on harakka. En mitenkään ymmärrä, millä silmällä se aistii, että nyt sisällä avattiin eteisen ovi ja joku yrittää hiipiä ikkunan ääreen. Ja mistä harakka tietää, milloin ei ketään ole kotona. Tuli mistä vain, aina on piha täynnä harakoita, mutta otapa esiin kamera vaikkapa kahden oven takana, ei näy ketään.

Tänään paistoi aurinko niin, että se varmaan häikäisi lintuja sen verran, etteivät ne huomanneet, että olin ikkunan takana. Toinen harakka ruokaili talipötköllä, toinen kyttäsi maahan tippuvia muruja. Komea on lintu, ei muuta voi sanoa.

Pihassa on muuttajista näkynyt jo rautiaisia, vihervarpusia, peippoja (iso liuta), järripeippoja ja tietenkin jo pitkän aikaa mustarastaita.

Töyhtöhyypät tulleet

 Muutaman päivän reissulla poikki Suomen. Joutsenia oli jo vähän siellä täällä kautta Suomen, oli sitten peltoa tai vettä. Yksi kurki näkyi sekä ihan melkein jo kotinurkille päästyä näkyi iso liuta töyhtöhyyppiä.

Joutuvat vielä aika lailla tallailemaan lumessa, mutta aurinkoisemmilla paikoilla voi löytyä jotain kaiveltavaakin.

Hullu metso

Eilen soitti kaveri, lähdenkö kuvaamaan metsoa, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa metsässä puita kasatessa.

Ei tarvinnut minua kahta kertaa houkutella. Metsot ovat niin harvinaisia, että pakko ottaa tilaisuudesta vaari. Ei minulla vielä sellaista otusta oikein ollutkaan kuvattuna.

Ja kun niillä ei ole enää nykyisin taistelukaveria eikä naaraita, ne ovat ihan hulluja näin soidinaikaan, hyökkäävät ihmisten ja autojen kimppuun.

Siellä se oli samoilla seuduilla ja meidät nähdessään otti spurttia.

Tiesimme jo etukäteen ottaa karahkat, joilla pidimme lintua loitolla. Ei tarvinnut lyödä, auttoi, kun esti sitä karahkan avulla hyökkäämästä päälle.
Voi raukkaa, ehkä ei löydä kaveria tämäkään metso. Mutta ei saanut kaverikaan puita kasatuksi.
metso

Tänään nähtyjä

Viherpeipolla alkaa olla komean keltainen kevätrinnus. Kuin kanarialintu istuisi oksalla.

Menköön tämäkin kuva samaan syssyyn. Ei ole kuin viikko tasan siitä, kun tämä keltasirkku kurkki lumisessa puussa. Silloin oli niin talvista. Ja jo tänään oli oikein kunnon kevään tuntua.
Lokit kuulin ensi kertaa toissapäivänä, ne ovat saapuneet. Nyt on siis kevät.

Kunnon tappelu

Ikkunasta katsoimme, miten kaksi sinitiaista tappeli keskenään oikein "verissä päin".

 Lumi vain pöllysi ympäriinsä niiden pyöriessä kiinni toisissaan.

 Arvelimme, että varmaan ne tappavat toisensa.

Siihen ne lopulta jäivät voipuneina makaamaan. Luulimme, että tuo alimmainen on tapettu. Mies meni katsomaan. Siihen ne havahtuivat, irrottivat vaivoin kyntensä toisistaan ja lähtivät lentoon.

Sattumalta

 Koko talvena ei ole näkynyt tilhiä. Ja ihan sattumalta ja vahingossa näin nämäkin kolme. Olin juuri lähdössä kameran kanssa lenkille, kun satuin vilkaisemaan lintulaudan alle ihmetellen, mitä isoja lintuja sinne on tullut.

Kameran linssin läpi ilmeni, että olivat tilhiä. Eikä niitä sen koommin sitten enää ole näkynytkään. Eivät taida jäädäkään paikkakunnalle, sillä puissa ei ainakaan ole enää mitään syötävää, ne on syksyllä jo rastaitten toimesta kaluttu tyhjiksi.

Ellei sitten nälkä aja niitä jokin muukin päivä meille.

Vain yksi

 Tänään huomasin, että tällä viikolla on ollut koskikarojen laskentaviikko. Kävimme tsekkaamassa ne kaksi koskea, jotka 25 kilometrin säteellä tiedämme oleviksi. Ensimmäisessä ei ollut ketään, mutta usein siihen on tullut koskikara vasta lähempänä kevättä. Toisessa oli.

Nyt sain ensimmäistä kertaa lentävästä koskikarasta kuvaa. Se lensi vähän lähemmäksi tutkailemaan tilannetta.

Mutta ei sitten kauaa viihtynyt. Lensi kauemmaksi ja kauemmaksi. Siltarummun toisella puolen näin myös koskikaran, mutta se oli ilmeisesti sama tyyppi. Kiersi jostain kaukaa selän taakse.

Myyriä

Jo pari viikkoa sitten osui kävelyretkellä tien yli kulkemaan myyrä. Varjokohdassa ei kameran säädöt olleet oikein minkäänlaiset ja muutenkaan ei kuva häävi, mutta minusta jotenkin hellyttävän näköinen piipertäjä, kun molemmat etujalat ovat yhtaikaa ilmassa.

Ja kun tuon äskeisen kuvanoton jälkeen taivastelin asetuksia, juoksi kauempana toinen elukka. Ensin luulin rotaksi, se oli suunnilleen saman kokoinen, mutta ei ole rotan mallinen, vaan tuollainen kauttaaltaan tasapaksu pötkylä. Tätä olen arvellut vesimyyräksi. Onpahan nyt elispinna siitäkin.