Hieman edennyt

Odottavan aika on pitkä: hitaasti etenee kevät. Toisaalta, jos lumetkin lähtisivät hujauksessa, olisi kaikki äkkiä ohi. Nyt riittää riemua pitemmäksi aikaa. Rautiaisia on pihassa ollut pari kappaletta.

Joutseniakin oli parissa paikassa.

Yksinäinen kurkikin oli saanut kaverin. Eikä enää tarvitse tepastella ihan umpihangessa.

Samalla pellolla keekoili kaksi kanadanhanhea.

Töyhtöhyypätkin saavat lämmitellä koipiaan jo kuivalla ruohikolla.
 

töyhtöhyyppä, kanadanhanhi, laulujoutsen, kurki, rautiainen

Kevät hitaasti etenee

Harmillisen kylmää on ollut koko kevään, ettei pääsiäiseksi tullut vielä juurikaan uusia lintuja. Hieman kierrellessä yhdellä pellolla kaukana kärvisteli kaksi töyhtöhyyppää. Jäätyvätköhän!

Toisaalla niin ikään lumen keskellä tepasteli yksi yksinäinen kurki. Saa nähdä saako kaverinkin. Vesilinnuista olen nähnyt vasta pari joutsenta.

Pihassakaan ei juuri vielä mitään. Mustarastaiden määrä on lisääntynyt talvesta, peipot ovat tulleet ja tänä aamuna täisi näkyä punakylkirastaskin. Pääsiäisenä on pihassa käynyt tiklikin, mikä on jo suuri ihme, mutta valitettavasti en itse ole ollut silloin kotona. Mutta jospa tämä tästä taas vähitellen keväämmäksi muuttuu.

kurki, töyhtöhyyppä

Pesänrakennus alkanut

Kun on ollut kylmä maaliskuu ja rutkasti lunta, ei meinaa muistaakaan, että linnuthan alkavat suunnitella jo pesäntekoa. Metsäretkellä oli viherpeippopariskunta jo kovasti pesätarpeet suussaan.

Kumpikin puolisoista ahersi työn touhussa.

Pyrstötiainenkin kurkkii puun takaa. Sillä on vain ruoan etsintä mielessä.

Mutta puukiipijä etsiskelee pesätarpeita myös. 

Ja jotainhan se löysikin ja lensi pois.

viherpeippo, pyrstötiainen, puukiipijä

Havukan kyttäilyä

 

 Linnut ovat ilmeisesti aina kiehtoneet ihmistä. Ja niillä on aina ollut jokin symbolinen merkitys. Ne ovat olleet joko hyvän tai pahan onnen tuojia. 

Isot linnut kuten kotkat, haukat, kurjet, pöllöt ovat olleet tärkeitä lintuja eri tarinoissa.

 

Kuvissa varpushaukka, joka taas kyttäili pihassa. Varpushaukkaa on nimitetty ennenvanhaan myös poutahaukaksi. Kansanomaisesti haukkaa kutsuttiin havukaksi. Tuo nimitys monille varmaan tuttu Huovisen Havukka-ahon ajattelijasta.

Vuoksen varrella

Viime sunnuntaina käväisimme Imatralla ja katsastimme Vuoksen linnut. Ei ollut vielä mitään ihmeellistä. valtava naakkaparvi pyrähti puuhun ja toiseen puuhun laskeutui varis tukka pystyssä.

Edelleenkin on merimetsoja.

Ja tietysti valtava sorsaparvi.

Kööpenhaminalainen värimuunnos oli edelleen paikalla.

Ja nyt näin yllättävästi tosi vaalean ja melkein yksivärisen sorsan. Se erottui heti isosta parvesta.

 Kauempana uiskenteli paljon telkkiä sukellellen vähän väliä ja muutama isokoskelokin oli. Kummastakin lajista molempia sukupuolia. Puluja sen sijaan ei näkynyt yhtäkään.

sinisorsa, merimetso, varis

Vielä on talvea jäljellä

 

Ei suinkaan joka vuosi tätäkään tapahdu, että pyrstötiaiset tulisivat pihaan. Olisikohan ruoka nyt luonnossa vähissä, kun näitä on näkynyt pihassa muutamana päivänä, viitisen yksilöä.

Rannassa jokin poijun tapainen oli saanut hienon koristereunuksen.

pyrstötiainen

Laiha pihabongaus

Tämä viikonloppu olikin taas BirdLifen pihabongauspäivä. Tänään oli kivasti vähän aurinkoakin, ihme kyllä.

Lintusaldo ei kovin kummoinen: keltasirkku 26, punatulkku 1, mustarastas 1, käpytikka 1, talitiainen 4, sinitiainen 3, närhi 7 ja nisäkkäistä orava. Yöllisiä rusakon jälkiä ei taideta laskea mukaan. 

Kovin vähäiseltä näyttää tunnin mittaisen tarkkailun lintumäärä, kun muistaa syksyistä linturunsautta. Mutta kaipa talvi on verottanut oman osansa. Sitä paitsi tässä pyöriskelee päivittäin varpushaukka, se on verottanut aikamoisen määrän varmankin. Onkohan se metsästänyt suuren osan myyristä ja hiiristäkin, sillä seinän takana ei tänä talvena ole juurikaan hiiriä ollut. Pari hiirtä on saatu pyydyksellä, ja rapinoita ei enää ole kuulunut.

Varpushaukkaa ei tänään näkynyt, mutta usein se pyyhältää pihan yli, ja kun ei saalista tule, jää kyttäilemään oksalle.

Hyvä että edes tavallisia

Lupasivat täysaurinkoista päivää, joten lähdettiin pitkästä aikaa tutkailemaan Imatran Vuoksen talvilintuja.

Aurinkoistahan olikin, kun aamusta saavuimme paikalle, mutta kuinka ollakaan, jo yhdeltätoista meni pilveen ja alkoi häpsiä luntakin, se siitä auringosta sitten. Ei lajitarjonta ollut erikoinen, sorsia satamäärin, niiden joukossa yksi kööpenhaminalainen värimuunnos.

Naakkoja ja variksia oli rutkasti, joku yksittäinen harakkakin.

Merimetsoja oli vastarannalla parillakin laiturilla kymmenittäin, vähintään 30 yksilöä. Niitähän lenteli ja uiskenteli lepäilevien lisäksi useita siellä täällä.

 Sitten paikalle pölähti ruokkija. Jouduimme sorsien keskelle, kun linnut lähtivät rynnimään ruokkijaa kohti. Kovin olivat aamulla muuten kylmissään, kun pakkasta oli ainakin 15 astetta.

Näiden lisäksi oli useita telkkiä, jokunen isokoskelokin. Mutta ei tietysti osunut meidän silmiimme pikku-uikkua eikä allihaahkaa tai muita tavallisuudesta poikkeavia, joita on täällä pitkin talvea nähty. Mutta emme koko jokea haravoineetkaan. Käväisimme myös pikkulintujen ruokintapaikalla, jonne kaipasimme nokkavarpusta, mutta ei sitäkään näkynyt. Kaikki muut talvipikkulinnut taisivatkin esittäytyä, jopa valkoselkätikka. Mutta kiva retki silti taas vaihteeksi.

sinisorsa, sinisorsan kööpenhaminalainen värimuunnos, varis, naakka, merimetso

Talven eka aurinko

 

Jopas viimein paistoi täälläkin aurinko. Pilvisyyden kestäisi paremmin, jos tietäisi, että kaikilla muilla on samalla lailla. Mutta sosiaalinen media on paha: aina jossain päin Suomea saattaa joku nähdä aurinkoa, vaikkakin vain puoli tuntia, mutta kumminkin, ja laittaa tietysti hienoja postauksia valoisuudesta, kun itse kärvistellään pimeässä. Sekös kadehduttaa.

Suomalaista komeaa mäntymetsää.

Eräissä puissa lenteli iso parvi lintuja. Luulin kaikkia pyrstötiaisiksi, mutta osa olikin sinitiaisia.

Linnut olivat niin älyttömän nopeita, että ei tainnut tulla yhtään terävää kuvaa, mutta sentään selvän saa, että pyrstötiaisiahan ne suurimmaksi osaksi.

Siinä se tämän päivän anti. Ei minulta oikein tahdo onnistua talvinen lintukuvaus, varsinkin kun linnut keikkuivat milloin mitenkin päin, olisikohan kukaan edes sekuntia pysynyt paikallaan.

pyrstötiainen, sinitiainen

Palokärki kaupanpäälle

Käväisin katsomassa rannassa, olisiko siellä jäähahmoja, vaikkei ole kovia tuulia ollutkaan. Oli jonkin verran, mutta kaupanpäällisiksi oli yhtäkkiä edessäni palokärki kaivelemassa karikkeita, mikä ilahdutti kovasti. Olikin oikein onnistunut retki pitkästä aikaa.