Linjan alla

Sähkölinjojen alustat ovat hyviä perhospaikkoja. Keisarinviitta tupsahti eteeni. Kyllä se on komea ja sitä pitää kuvata edestä ja takaa, vaikka muitakin kuvattavia olisi.

Sitten pölähti eteen naurisperhonen. Luulin tavalliseksi lanttuperhoseksi, mutta tämä on suurempi, enkä ole kuin kerran aiemmin onnistunut kuvaamaan ja näkemään.

Siipien alapuolella ei ole suonien ympärillä tummaa kehnää kuten lanttuperhosilla.

Erään ojan vieressä oli kosteutta sateen jäljiltä, ja sinisiivet olivat kerääntyneet joukolla imeskelemään kosteutta. Kangassinisiipi. Niitä oli valtavasti siellä täällä, näyttää olevan parin vuoden katovuoden jälkeen sinisiivillä hyvä vuosi.

Sitruunaperhonen on syntynyt uudestaan. Uuden sukupolven perhosia lenteli niin ikään mahdottomasti.
 

Perhosten ja korentojen elämää

Angervohopeatäpliä on kuoriutunut runsaasti, oikeastaan ne lentelevät aina runsaana siellä missä niitä yleensäkin on. Kun taas moni muu hopeatäplälajikin esiintyy vain yksittäin siellä täällä. Tällä yksilöllä oli erikoisesti valkoisia laikkuja, olisiko kuivuudesta johtuvaa. Ruusuruoho on paras luonnonkasvi, joka houkuttelee perhosia, pitäisi saada omaan puutarhaankin enemmän.

Jännä juttu (lieneekö taas Murphyn laki) että keväällä näin eka kertaa litteähukankorennon koiraita ja niitä väitetään kirjassakin harvinaiseksi ja paikoittaiseksi, niin eilen eteen pölähti naaras. Se loisti auringossa kuin kulta.

Ja ilmestyipä koiraskin.  Ja nämä sentään kuitenkin ihan eri paikassa kuin keväiset näkemäni. Oikein tarkistin kuvistani, eikä todella koskaan ennen ole tullut tätä lajia vastaan, vaikka olen aina ojentanut kameraa korentojakin kohti, kun sellaisia silmiin on osunut.

Pihlajaperhonen alkaa lopetella lentoaan, se olikin tosi runsas tänä vuonna. Mutta vielä oli joku paritteleva pari ja kirjoverkkoperhonen tupsahti niitä häiritsemään. Kukka niiden alla on nurmikohokki.

Suoaukealla lenteli runsaasti suokeltaperhosia. Kaksi lensi ryteikköön ja kauan koiras yritti lähennellä naarasta.

Ei sinne risujen ja korsien sekaan millään päässyt. Suurensin tätäkin kuvaa rutkasti tuon koiraan naaman ilmeen takia. Myöhemmin näin parin lentävän kopulassa, lieneekö tämä sama pari.

suokeltaperhonen, pihlajaperhonen, kirjoverkkoperhonen, litteähukankorento, angervohopeatäplä
 

Yllätysten yllätys

Nyt on oikein lajien laji. Mustalintu uiskenteli rannassa melko pelottoman oloisena. En ole ennen täällä nähnyt. Vain Lapissa ja sielläkin vain kaukaa mustina pisteinä. Taitaa olla jo paluumatkalla etelään, ainakin kirjojen mukaan koirailla alkaa paluumuutto jo kesäkuun lopussa ja heinäkuussa.
 Tästä mustalinnusta Kalle Päätalo aina kirjoitti, miten ne uiskentelivät suurina lauttoina Jokijärvellä. Siitä tiesi, että on tullut kevät.

Muutama perhonen tältä kesältä

On niin paljon tapahtumia luonnossa, ettei millään ehdi kaikkea katsoa edes kameran uumenista. Tässä kuitenkin muutama tänä kesänä tavattu päiväperhonen sekä jokunen mittariperhonen. Mittarit ovat pääasiassa sellaisia, jotka olen tavannut aamuisin talon seinältä päivälevolta tai jostain ryteiköstä lepäilemästä.

Yllä haapaperhonen, jota en ole moneen vuoteen nähnyt, mutta tänä vuonna kuulostaa olevan runsas.

Suolta tapasin vähän vanhahtavan oloisen päiväperhosen: idänniittyperhonen. Ensin kuvittelin sitä saraikkoniittyperhoseksi, koska oleili suolla, mutta ehkä se on tuo toinen.

Suon laidalla oleili myös suokeltaperhonen.

Tuominopsasiipi ei koskaan näytä siipiään päältä päin. En edes tiedä, miltä näyttää "oikealta puolelta". Pitäisi olla malttia yrittää kuvata lentokuvaa, kun se lähtee liikkeelle. Se vain ei lentele kovin ahkerasti, imee vain mettä.

Ja sitten muutama minusta mukavimman näköinen mittari, tässä aaltomittari.

Ja kilpimittari. Tämä on ilahduttanut minua kovasti, se on minulle elis. Perhoskirjan mukaan, joka on painettu vuonna 2014, tämä esiintyisi vain hyvin kapealla kaistaleella kaakkoisimmassa Suomessa. Mutta onpas levittäytynyt jo tännekin.

Toinen jonka olen nähnyt ekaa kertaa on koivumittari. Oleili eräänä aamuna talon seinällä. ainakin nokkosperhosen kokoinenkin.

Kivan näköinen on myös loimumittari. Tämä on aika pieni päivällä lentelijä, joka monilta jää huomaamatta.

Hyvin on jälkikasvua

Tänä vuonna on mukavampi tunnelma lintumaailmassa kuin viime vuonna. Näyttää siltä, että moni lintulaji on onnistunut poikasten saannissa, kun taas viime vuonna en nähnyt juuri kellään jälkikasvua. Eilisellä järvireissulla osuimme näkemään kuikkaperheen. Parilla oli kaksi poikasta.

Kaukana uiskenteli myös joutsenperhe. Kolme poikasta näytti niillä olevan.

Lokinpoikaset ovat jo isoja. Emot eivät ole enää kovin vihaisiakaan, kun kulkee niiden ohi järvellä.

Perhosretkellä törmäsimme meitä hätisteleviin västäräkkiin ja pensastaskuun, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on suojeltavia jälkeläisiä.

Kiva yllätys oli nähdä myös punavarpunen. Ei sekään turhaan itseään tuohon näytille tuonut, kyllä mielessä oli meidän vahtiminen.

Toisaalla äänteli laiturilla rantasipi, poikastenpa takia tietysti.
 

Jo ainakin viikko sitten lipui ohitsemme isokoskelo poikastensa kanssa.

Tämä viimeinen otos on Mikkelin-reissulta jo parin viikon takaa. Nokikanapariskunnalla oli neljä palleroa ruokittavanaan.

nokikana, isokoskelo, rantasipi, lasulujoutsen, kuikka, punavarpunen, pensastasku, västäräkki, harmaalokki

Peto sai saaliin.

En oikein tarkkaan saanut selvää, mitä kohti räpsäisin kameran, mutta nyt koneelta katsoessa on selvää, että sudenkorentohan siinä on pyydystänyt perhosen ja tässä alkaa syödä sitä. Aika kehno kuva, mutta kun luulin roskaksi, en parempaa otosta yrittänytkään.
 

Kesään kuuluvat ötökät ja perhoset

No johan minä eilen ihmettelin, mitä sinisiä sikareita ojassa lenteli. En ollut tällaista koskaan nähnyt. Osoittautui, että se on litteähukankorento, aika harvinainen ja paikallinen, sanoo kirja. Ja elää ihmisten tekemissä ojissa, niin kuin tämäkin. En kovin välitä ötököitä kuvailla saati etsiä niille nimiä, mutta oli niin hieno.

 Erikoisen näköinen ötökkä se on tämäkin. Oli vain niin korkealla ja ojan takana, että en saanut tämän paremmin kuvatuksi.

Olen aina ihaillut netissä ihmisten kivoja kuvia pihlajaperhosten "kokoontumisajoista". Eräänä päivänä onnistui minunkin nähdä sellainen joukkokokoontuminen. Hämmästyin kun kuulin, että tämä onkin harvinainen laji muualla Suomea. Täällä kun sitä on joka paikassa.

Ratamoverkkoperhosta ei viime vuonna paljoa näkynyt, onneksi tänä vuonna näyttää olevan runsaampi.

Ilmeisesti näemme niitä ensi vuonnakin, sillä tässä tehdään niitä lisää.

 

 Kirjoverkkoperhosillakin näyttää olevan tänä vuonna hyvä vuosi. Niihin törmää vähän väliä. Tämäkin on kaakkoinen laji. Toisaalta täällä ei puolestaan ole kaikkia, mitä etelämmässä ja lounaassa. Apolloakaan en ole tavannut koskaan.

litteähukankorento, ratamoverkkoperhonen, kirjoverkkoperhonen, pihlajaperhonen

Kroatiassa nähtyä 3

Kroatiassa on kivikkoa, niittyjä, pusikoita, metsiköitä, vuoria, merenrantaa, kaikkea kaikille.

Koska luonnonniittyjä on paljon, on myös runsaasti kaikenlaisia perhosia. Tämä on balkaninruutukainen.

Balkaninsomersilmä.

Hämähäkkejäkin kiipeili ilmassa jos jonkinlaisia, eli omilla langoillaan.

Bloggeri tykkäsi näköjään laittaa kuvat eri järjestykseen kuin minä. Olkoon sitten tässä järjestyksessä. Perhonen on keltaniittysilmä.

Lampaitakin oli paljon. Osa aitauksessa, osa irrallaan.

Jokin lauhahiipijän sukulainen.

Jos Lapissa kulkevat porot irrallaan tiellä, täällä vastaan saattoi tulla vuohia, lampaita tai jopa lehmiä.

Vihreä lisko talon seinäsyvennyksessä.

Naurisperhoslaji.

Pilkkuverkkoperhonen. Tätäkään ei ole Suomessa.

Mahdottoman punainen korento.

Jokin sinisiipilaji.

Sirkatkin olivat ison miehen etusormen kokoisia.

Tummahäränsilmä.

Täplänopsasiipi.

Paljon lenteli vielä muitakin perhosia ja ötököitä. Ritariperhonen, sitruunaperhonen, monia valkoisia ja muita, joista ei kaikista tullut kuvaakaan. Kukkia monenlaisia jne. Olkoon tämä maratonpostaus nyt kuitenkin viimeinen postaus ulkomaanelävistä.