Tänään tällaista

Yhä vain jaksan yrittää perhosista lentokuvia. Joskus onnistuukin. Sitruunaperhonen on suhteellisen helppo tapaus.

Puistomittari on tullut ihan vahingossa lennosta.

Myös ihan vahingossa näin jo viikko sitten, että isopäiväkiitäjä pörräsi syysleimujen kimpussa. Ei olekaan näkynyt sitä pariin vuoteen.

Lokit ovat jo hävinneet maisemista. Yksi nuori lokki kuitenkin uikutti sataman liepeillä

Ja voi kurjuus. Sillä oli nokka ristissä. Ei taida olla sen helppo pyydystää ruokaansa. Ykksi aikuinen lokki käväisi sen lähistöllä, mutta ei voinut auttaa mitenkään.

Sinne se jäi valittamaan.

Ja mandariinisorsa on edelleenkin venesatamassa. Sillä vain ei ole enää keväistä juhlapukua ja sulkasatokin on tullut, joten aika rähjäisen näköinen.
 

Savonlinnassa nähtyä

Tuli pakollinen Savonlinnassa käynti. Samalla sieltä sai lintuasiaakin. Sataman liepeillä oleili kuikka, eikä mikä tahansa kuikka. Kirkkoveneen näköisessä veneessä keulakuvana oli kuikka, ja veneellä tehdään norpparisteilyjä. Aika kiva idea minusta.

Toinen kiva idea Savonlinnassa on linnunpöntöt keskustassa. Eivätkä nekään mitä tahansa puuhökkeleitä. Pitkin kaupunkia on ripustettu pönttöjä, jotka ovat näköismalleja kaupungin eri rakennuksista. Netistä löytyy oikein pönttökierroksen karttakin, jossa on merkitty tarkat paikat pöntöille, jotta turistitkin voivat näitä bongailla. Näimme muutaman, vaikka emme nimenomaan kierrosta tehneetkään.
 

Tämä Olavinlinna-pönttö on ainoa, jonka nimenomaan erikseen halusin etsiä. Ja siinähän se oli ihan näkösällä linnan lähellä. Nämä pönttöjen kuvat on painettu ihan kirjaksikin. Muistaakseni linnan lähellä olevassa maakuntamuseossa ainakin on kirjaa myynnissä.

On kuulemma ainakin jossain pöntössä pesinytkin jokin lintu.

Lokinpoikanen löysi mahdottoman ison perhosen toukan.

Antoisa aamuhetki

 

Lähdimme eilen jo heti aamulla kuudelta melomaan. Ensimmäiseksi kohtasimme edessämme kuikkia, jotka olivat vielä yöpuulla. 

Kun sitten siirryimme kanootille, oli joku kääntänyt sen oikein päin ja nostanut pois telineiltä ja peräti täyttänyt vedellä!! Edellisen kanoottireissumme jälkeen ei ole satanut, joten siitä tietää, että kaksijalkaiset otukset ovat olleet kiusanteossa. Kiusa se on pienikin näköjään. Kanootti on kiinni puussa ketjulla, jossa munalukko, joten se ei lähde matkaan ilman apuvälineitä. 

Pääsimme kumminkin matkaan ja eräällä kallioluodolla oli neljä kurkea itseään sukimassa.

Uimarannalle päästyämme huomasimme jonkun kesämökkirannasta lähtevän uiskentelemaan liudan kanadanhanhia, laskimme 20 yksilöä. Ilmeisesti tämänvuotiset poikaset ovat jo kasvaneet emojensa näköisiksi. Ne rantautuivat samalle rannalle meidän kanssamme, eivätkä piitanneet meistä yhtään.

Välillä ne kurkottelivat kasveista jotain suuhun pantavaa.

Eikä kesäinen melontaretki ole mitään, jos ei näy tällaista käärmettä. Isokoskelo siellä veti taas jälkikasvuaan. Kun emo välillä tähystää kaloja, ensimmäinen poikanen tekee heti perässä saman tempun.

Ja kivellä odotti västäräkin poikanen ruokaa. Tämä olikin vielä pieni. Rannalla hyppelehti neljä eri emojan poikasia, jotka olivat jo ihan isoja ja leikkivät ihan ilman vahtia.

Edellisellä reissulla osuimme näkemään härkälintupariskunnan, mutta se ei tänä vuonna näköjään ole saanut poikasia.

Tiiroja, lokkeja ja rantasipejä näimme näiden lisäksi. Kannattaa varmaan ruveta menemään järvelle mahdollisimman aikaisin. Silloin on hiljaisinta ja linnut eivät ole vielä piiloutuneet päivän koettelemuksia varten (=päriseviä ja pelottavia ihmisten välineitä).

härkälintu, västäräkki, kuikka, kurki, isokoskelo, kanadanhanhi

Heinäkuun räpsyjä

 Aika kiitää niin, ettei millään ehdi kaikkea siirtää kamerasta koneelle. Vaikka on ollut kehnonlainen kesä, olen silti saanut kaikenlaisia kivoja asioita kuvatuksi. Yllä tämänaamuinen elis eli vihermataramittari. Sekin siis eläissäni eka kertaa nähty. Tältä keväältä ja kesältä minulla on saatuna jo ainakin 5-6 elistä. Kannattaa kiertää talo ja tontti aina heti ylösnoustua, tämäkin lepäili yön jäljiltä ikkunakarmilla.

Surumittarikin lenteli eräänä iltana. Se minulla oli jo aiemminkin, mutta en ole nähnyt sitä pitkiin aikoihin. Joten olin kovin iloinen tavatessani sen.

Sen Ulla-myrskypäivän aamuna mies tuli kaupasta ja käski minun kiireesti sonnustautua rantaan. Hän oli nähnyt siellä kaksi meriharakkaa. Tietysti tottelin, ja olihan ne siellä, mutta niillä oli kiire jonnekin, joten ei tämän kummempaa kuvaa tullut. Alkoi jo sade piiskata ja tuuli viuhtoa siihen malliin, jotta linnut kiirehtivät jonnekin, samoin me kipin kapin kotiin.

Raviradan reunamilla on aina kivasti perhosia ja lintuja, mutta oli juuri viikko sitten ravit ja ylimääräiset heinät ajettu pois, joten ei ollut perhosille ruokaa, joten ei perhosiakaan liiemmälti. Mutta oli siellä pikkulepinkäisiä, pääskysiä, västäräkkejä ja jopa taivaanvuohen  kuulin kitkuttavan ja lentävän kauemmaksi. 

Tämän nurmikohokin olen vasta hiljattain oppinut tuntemaan. Kuin pieniä lamppuja ovat kukat.

Huikaiseva Saimaa.

pikkulepinkäinen, meriharakka, vihermataramittari, surumittari, nurmikohokki

Kuin oksanpätkä

Tällaisen oksanpätkän kuvasin tänään. No ei, perhonenhan se tietysti, härkäpää nimeltään. Olen aina kuvitellut, että minun kohdallenihan se ei missään tapauksessa tulisi, on se niin erikoinen ja hyvä suojakeino naamioitua oksanpätkäksi. Mutta kun se lepäsi heinikossa ojanpientareella, tunsin sen heti. Ja vielä tarkistin, että todellakin, pienillä kätösillään se puristi tiukasti kiinni ruohon varresta. Käänsin kuvan ylösalaisin, että se paremminkin näyttäisi perhoselta. Jos se levittäisi tuosta siipensä, olisi se ihan kunnon perhosen näköinen, nuo keltaiset pyörylät etusiipien kärjissä.
 

härkäpää

Kesäkuulta muutama

 Muutama kuva pari viikkoa sitten nähtyjä. Kalatiirat luodolla.

Telkät.

Nokikanoja kaupunkireissulla nähtyjä. Eräällä lammella oli useita nokikanapariskuntia, kaikilla eri-ikäiset poikaset ja joku vasta hautoi pesällä.

Pääskyset eiliseltä.

nokikana, pääskynen, telkkä, kalatiira

Juhannuksen haloilmiö

Melomassa eilen juhannuspäivänä. Sattuipa näkymään auringon ympärillä haloilmiö, ja ensimmäisen kerran sain kuvan koko ympyrästä. 

Ja olipa niin tyyntäkin, että rengas näkyi heijastuksena järven pinnassakin. Välillä näkyi ihan sateenkaaren väritkin, mutta tämä on jo niin rannasta, että ehkei sen vuoksi tullut värejä.

Tuntuu kesältä

Tänä vuonna taitaa olla paljon pyjamaluteita. En ennen ole nähnyt näin valtavaa määrää kerralla, kuvan ulkopuolellekin jäi osa.
 

Kevään ensimmäisten perhosten jälkeen on nyt näköjään kuoriutunut taas uudenlaisia. Pursuhopeatäpliä oli useassa paikassa.

Kovin uudelta ja tuoreelta näyttää kirjoverkkoperhonenkin.

Nyt todella alkaa tuntua kesältä, kun korentojakin pörräilee ympärillä. Näin ainakin neljä erilaista.

Ja pihassa käy supikoira.

supikoira, pyjamalude, kirjoverkkoperhonen, pursuhopeatäplä, ukonkorento

Ihanalla niityllä

Kertakaikkisen ihanan niityn löysin, en olisi lähtenyt sieltä pois millään. Oli jo muutamia perhosiakin, mm karttaperhosia lenteli useitakin.

Ja muutamia herukkaperhosia. Auroraperhosetkin viilettivät vastaan kovaa vauhtia, mutta olisin ihmetellyt, jos ne olisivat pysähtyneet. Sitruunaperhosia ja useanlaisia mittareitakin näkyi.

Mustatäplähiipijä oli asettunut heinän päähän.

Metsämittarinaaras on minusta kaunis.
 

Tässä kuvassa on olevinaan kangasperhonen, ja onkin, mutta se pitää vain löytää jostain kohtaa.

No ei ollut tämä perhonen, vaikka ensin kaukaa luulin. Jokin tautihan se on asettunut poimulehtien alapinnalle. Tämän kasvin kaikki lehdet olivat tällaisen oranssin taudin peittämiä.

metsämittari, kangasperhonen, karttaperhonen, herukkaperhonen, mustatäplähiipijä, poimulehti

Hyvä retki

Tämänpäiväinen linturetki tuotti ihan mukavan tuloksen, vaikkei aurinko paistanutkaan. Paikkakunnan koskella oli isokoskelo kalastamassa, paikalla oli myös rantasipi, palokärki ja kaikenlaisia pikkulintuja, pääskysiä, rastaita ja monia, jotka eivät näyttäytyneet. Yllä punakylkirastas ruokaa keräämässä poikasilleen.
 

Jatkoimme siitä sitten parille lammelle, joissa on aiemmin oleskellut kaakkureita. Molemmissa näkyi yksi kaakkuri. Tässä se uimassa, mutta toista ei näkynyt, olisiko ollut pesällä jossain. Toisella lammella kekkasimme rannan raatteitten seasta kaakkurin pään, mutta toista ei missään. Tavikin esittäytyi tällä lammella.

 Kuovit huutelivat, kurjet ruokailivat pelloilla, jopa soidintanssia osuimme katsomaan eräässä paikassa. Pari töyhtöhyyppää lenteli, monenlaisia lokkeja ruokaili, jopa kaksi selkälokkia. Ja mitä kaikkia lajeja en enää muistakaan ja mitä kaikkia en ryteiköistä nähnytkään. Käkikin kukkui. Tänään ei tarvitse kiukutella, ettei olisi mitään nähty.

Eräänä päivänä kaupasta tullessa tien yli kulki sorsaemo vastakuoriutuneiden poikasten kanssa. Olivat kai matkalla järvelle. Ihmettelen, jaksoivatkohan poikaset, sillä järvelle oli matkaa ainakin 300 metriä 

ja matkan varrella teitä ja pihoja ja ryteikköjä.