Nimi lintua myöden

 En voinut olla ostamatta kirjaa Linnun nimi, jossa selvitetään suomalaisten linnunnimien kehitystä. Mielenkiintoista, miten pari- kolmesataa vuotta on kestänyt, ennen kuin linnuilla on nykyisenlaiset nimet. Ja uudelleen nimeämistä tapahtuu kaiken aikaa.

Västäräkinkin niminä on ollut eri aikoina ja eri murteissa mm. västi, huiri, kallonpotkottaja, kalmatrikka, katrikka, riukuhäntä, kyndäjä, ohralindu, toukolintu, valkonen västäräkki, päistärikki, liinapeippo.

Kirjasta ilmenee, miten jokin linnunnimi on ollut milloin milläkin linnulla, esim. ohralintu- tai katrikka-nimitys on ollut myös keltavästäräkillä. Tavalliselle ihmiselle ei ole ollut niin väliä, onko esim. uiva lintu ollut tavi, haapana, sinisorsa tai jokin muu. Sorsa kuin sorsa. Itse asiassa vain joukosta erottuvat lajit ovat saaneet kansan kielessä oman nimen. Puhumattakaan, että telkät, koskelot tai sotkat olisivat aina tarkoittaneet samoja lintuja kuin tällä hetkellä.

Kirja on paitsi nimiteos myös kattava kokoelmateos suomalaisten taiteilijoiden  lintumaalauksista. Kuvituksena on käytetty mm. kaikki Helsingin yliopiston kirjastossa olevat von Wrightin veljesten lintumaalaukset.
(Kaisa Häkkinen: Linnun nimi. Kustannusosakeyhtiö Teos. Hämeenlinna 2011).

Vain näitä tavallisiksi tulleita

Tällä pellolla on tavallisesti keväisin kurkia. Mutta pari viikkoa sitten töihin ajaessani huomasin siellä ihan erinäköisiä lintuja. Minulla ei ollut aikaa silloin pysähtyä ja mielessäni luulin jo, että olisin nähnyt metsähanhia. Mutta seuraavana päivänä siellä oli sama näky, ja kyllä ne olivatkin "vain" kanadanhanhia.

Eräällä lammella uiskenteli myös kanadanhanhipariskunta sotilaallisessa rivissä. Olin oikeastaan sittenkin iloinen niitä nähdessäni, sillä viime kesänä en nähnyt ensimmäistäkään.

Uteliaitakin ovat.

kanadanhanhi

Palokärki kaivelee

Palokärki kaiveli jotain maasta melko lähellä tietä.

Ja niin on taas luonnonlaki astunut voimaan: Koko tunnin kestävän kävelykierroksen aikana en ole tavannut ensimmäistäkään ihmistä. Mutta anna olla! Heti kun on jotain kuvattavaa, tulee muita ihmisiä vastaan ja tietysti kovalla äänellä kalkattavat: Onko siellä jotain kuvattavaa?
No tietysti oli, en kai minä sinne muuten olisi osoittanut :(
Ja niin on palokärki saatu tiehensä.
palokärki

Riistakameran saalista

Jo jouluna mies sai lahjaksi riistakameran. Vasta pääsiäisenä muistimme asentaa sen ulos. Laitoimme asetukseksi, että se kuvaa vain öisin, mitä eläimiä pihassamme liikkuu. Usein nimittäin autotallin ulkovalo syttyy keskellä yötä, ja kun katsomme ulos, ei siellä näy enää eläimiä sen enempää kuin roistojakaan.

Eilen vasta muistin katsoa, mitä pääsiäisen jälkeen on muistikortille tarttunut. Yhteensä 22 kuvaa. Yllä oleva mustavalkoinen kissa oli kolmessa eri kuvassa kolmelta eri yöltä. (Kenenkähän kisu, emme ole päivällä koskaan nähneet). Lokki oli niin ikään kolmessa kuvassa, sitten oli eri kuvissa peippo, harakka, lapsenlapsi, minä ja mieheni. Emme vappuna nimittäin muistaneet koko kameraa, kun juoksentelimme lapsenlapsen kanssa ulkona.

Useissa kuvissa ei ollut mitään eläintä. Kamera on nimittäin hidas. Kun se havaitsee liikkeen, se syttyy ja vasta viiveellä ottaa kuvan. Liikkuva otus on ehtinyt jo kuvan ulkopuolelle ennen kuvausta.

Tarkkakuuloinen

 Monena aamuna olen istunut niinsanotussa piilokojussani kuunnellen taivaanvuohen "mäkätystä" ja tiktak-laulua ihan lähimaastossa. Olen saanut vain kalpean aavistuksen taivaanvuohen kuvaksi. Taas turhautuneena tulin aamulla pois teltastani ja kun en "parempia lintuja" onnistunut kuvaamaan, huitaisin kameran räksää kohti, kun se keskittyneesti kuunteli matoja maan alta.

Ja ihmeen hyvä kuulo sillä onkin, kun kohta jo veti matoa ja nielaisi suihinsa.

 Ja taas uuutta saalista kyttäämään.

 Eikä mennyt puoltakaan minuuttia kun se jo taas sai uuden madon.

Ja niin nopeasti se saaliinsa pisteli suihinsa, etten paljaalla silmällä ehtinyt edes nähdä mitään matoa. Vasta valokuvista näen nyt, että saalista on tullut.

räkättirastas

Isompi objektiivi hommattava

Kävin taas katsomassa, olisiko lummelahdukalla uusia vesilintuja. Yksi yksinäinen telkkä, härkälintu ja hyvänen aika, siellähän oli haapanapariskuntakin.

 Yritin olla tasapuolinen ja kuvata myös vaimopuolta, vaikka se niin vaatimaton onkin.

 Mutta vaikka puoli tuntia kyttäsin, eivät millään tulleet lähemmäksi. Tuskin minua näkivät, mutta koko ajan uivat lammen kauimmaisella reunalla.

 Ilahduin, että yksi tuli vähän lähemmäksi, mutta sehän nyt olikin vain tavallinen sinisorsa. Tätä haapanat ajoivat vähän kauemmaksi luotaan.

Mutta sitten riemastuin kovasti, sillä uusi pariskunta saapui lammelle. Tavi! Minulla ei tavista oikein ollutkaan vielä kuvaa. Eikä oikein onnistunut nytkään. Sen verran sain sitä kameraan, että taviksi tunnistaa. Kun olen valitellut, että en millään tahdo saada linnuista kunnon kuvia, lohduttaa mies, että kaikkihan sitä tekisivät jos se helppoa olisi!

Vaikka tavi on kirjojen mukaan Suomen toiseksi yleisin sorsalintu, on se jäänyt minulle ihan vieraaksi. Tavi kun viihtyy rehevämmillä vesillä kuin Saimaa. Hämmästyttävää, että vasta vuosi sitten olen nähnyt  elämäni ensimmäisen kerran tavin!

Ja tämä tavinaaras on niin sinisorsanaaraan näköinen, että ilman puolisoa en olisi nytkään tiennyt tavia katsovani. Tällaisia kun sitten kesällä uiskentelee poikasten kanssa, saa heitellä noppaa ja arvuutella, mikä sorsa se kulloinkin mahdollisesti olisi.

tavi, haapana

Lentoa ja lunta

Eräänäkin aamuna oli keskelle järveä kerääntynyt sekä isokoskeloita että telkkiä. Vähän aikaa sulassa sovussa uituaan alkoivat isokoskelot kiistellä puolisosta.  Polske on kova, sillä ne ottavat vauhtia lentoon lähtöön veden pinnasta kiitoradan tavoin.

Eikä riitä, että linnut olisivat taistelleet puolisosta vaan alkoi taistelu myös  toisia lajeja vastaan. Telkät ajettiin pois, mutta tilalle saapui uusia telkkiä.

Eikä sellaista taistelutannerta olekaan, missä ei jonkinlaisia lokkejakin pyörisi mukana. Helppohan niiden on olla mukana, kun ne eivät tarvitse edes kiitorataa. Tsup! ne vain ponnahtavat vedestä ilmaan. 

Ja juuri kun on saatu kuvata lokkikuvan tapaisia kesäisiä tunnelmia, satoikin eilen useita senttejä lunta. Sinne jäivät hiirenkorvat lumen alle.

Vinksahtanut sulka

Harakalla oli yksi sulka oudosti kääntynyt väärään suuntaan. Se ei kuitenkaan estänyt lintua lentämästä pihaan.

Harakatkin ovat muuten viisaita. Olemme yrittäneet hätistellä niitä pihasta, etteivät söisi pikkulinnuille tarkoitettuja siemeniä. Enää ei juuri voi katsoa ikkunasta pihalle, kun ne jo ymmärtävät heti lähteä tiehensä (onneksi). Nyt ne ovat tulleet niin viisaiksi, että lentävät ensin pihan ison tammen taakse, sieltä hiljaa kurkkivat kaula pitkänä ikkunaan päin, näkyykö naamaa. Jos ikkunassa näkyy ihminen, heti lentävät harakat pois.

Taistelun tohinaa

Kaksi joutsenta piti kovaa "laulantaa" ruoikkoisella lahdella. Jonkin ajan kuluttua sinne lensi  kolmas pyörä.

 Ja kun tämä laskeutui paikalle, alkoi kova taistelu ja meteli. Ja joutsenen äänihän ei ole mitään hentoa ininää.

Jonkinlaisen tappelun ja metelin jälkeen yksi ajettiin pois.
laulujoutsen

Minuuteista kiinni

 Joskus minua hämmästyttää, miten pienestä moni asia on kiinni. Ellemme eräänä aamuna aamukahvia juodessamme olisi sattuneet vilkaisemaan ikkunasta ulos, emme olisi nähneet tätä näin oudonnäköistä lintua.

 

Onneksi ymmärrän pitää kameraa ikkunan vieressä. Pari minuuttia lintu hyppelehti pihassa ja sen jälkeen oli tiopotiessään ikuisiksi ajoiksi. Huonot kuvat, mutta ei voi mitään. Se ei koskaan enää ole tullut näytille. Onko tottakaan, että olemme nähneet nokkavarpusen! Niitä on kirjojen mukaan Suomessa muutama sata paria. Tosin joidenkin viimeaikaisten tietojen mukaan nokkavarpunen on lisääntymään päin.

nokkavarpunen