Opin löytämään

 Kun alkuun pääsi toukkien löytämisessä, alkoi niitä löytyä enemmänkin. Yhtäkkiä tuli metsälenkillä mieleen karhunputken nähdessäni, että pitääpä katsella kukintoja sillä silmällä.

 Ja kas kummaa. Niin hieno keltainen toukka siinä, tunnistaakohan tämänkin joku? En kyllä ennen olisi tätä mitenkään havainnut.

 Polulla makasi pitkin pituuttaan rantakäärme.

Vaikka häärimme ympärillä kuvaamassa, ei liikahtanutkaan. Ja pituuttakin niin, ettei edes loppua näy. Oli se kuitenkin palaamiseemme mennessä häipynyt.

 Ja punarinta niin peloton ja utelias. Oikein tuli esittäytymään.

toukka, rantakäärme, punarinta

Tyylitajuinen lintu

 Kaveri löysi puutarhastaan maasta linnunpesän. Tosi kaunis ja tyylikäs. Sisustettu vaaleanpunaisella. Kun tuota punaista väriä ihmeteltiin, ilmeni, että perheen tytär oli leikannut Barbi-nukeltaan hiukset ja heittänyt ne ulos puun juurelle. Sieltäpä lintu oli ne kerännyt talteen.

Se voisi olla vaikka peipon pesä. Tämä yksilö ei liity mitenkään tuohon pesään. Tämä oli juomassa vettä jonkin pressun poimuista.

peippo

Linnuista riemua ja riesaa

Nyt täytyy turvautua taas kesäisiin kuviin. Eräässä rannassa lokki oli tehnyt pesän aika omituiseen paikkaan. Se juuri ja juuri mahtui itse pesään makaamaan.

 Samainen lokki toiselta suunnalta kuvattuna. En koskaan päässyt katsomaan, saiko poikasia ja jos sai, pysyivätkö pesässä vai miten kävi.

Vihervarpunen tutkailee jotain.

Varis risteyksessä.
Söivät variksen ryökäleet muuten meidän kaikki tyrnit. Katsoimme eräänä iltana, että tyrnit ovat kypsiä ja aioimme aamulla kerätä ne pois. Kun aamulla menimme kipon kanssa marjankeruuseen, olivat marjat poissa. Kummallekin olivat jättäneet pari marjaa maistiaisiksi :(

Tyyntä ja ruskaa

Viime perjantaina täällä näytti tällaiselta.

 Edessä tyyni järvi, selän takana jo mustikassa ruskan värit.

Tämänpäiväiset kummajaiset

 Ihmeellinen kivi sattui retkellä vastaan.

Ja joku jättänyt keskelle tietä jonkin peltiromun.

 Toisessa kohtaa jätetty tielle puutarhaletkua.

No ei se mikään peltiromu ollut, vaan minullakin oli vihdoin onni tavata jonkin perhosen toukka. Sormenpaksuinen rumilaus, joka mönki tiellä eteen päin. Nostin sivummalle, ettei jää auton alle.
Eikä tuo letkukaan mitään muoviletkua ollut, vaan kastemato kiemurteli keskellä tietä.

 Sisiliskon poikanen kuulosteli, mikä hänen ympärillään häärii.

 Tällaisen lankun päällä oli pienen pieni elukka.

 Se elukka oli tämän näköinen. Nyt olen viisastunut sen verran, että arvelen tätäkin jonkin luteen nymfiksi eli esiasteeksi. Jonkin verran näytti kupariluteen nymfiltä, mutta kuviot eivät sittenkään täsmänneet sataprosenttisesti. Voi ei, luteita oli rutkasti erilaisia, vaikea tapaus selvittää. Mutta hieno ilmestys minusta, vähän leppäkerttua pienempi.

Langalla istuskeli paljon variksia, lanka oli ihan täynnä lintuja. Ihmeen pelokkaita. Kun sain kameran valmiiksi, suurin osa olikin jo häippässyt  muualle.

Pellon reunassa oli valtavan iso peippoparvi. Olivat syömässä kasvien siemeniä.
Sammakon poikanen vilisti jalkani ohi valtavaa vauhtia.
Suruvaippoja lensi tosi paljon eilen ja tänään poluilla.

Joten tällaisia kummajaisia tällä kertaa.

Taistelu hengestä

 Kaikki alkoi tästä: kuvasin pururadalla jonkin sortin kimalaista kukalla.

Sitten kimalainen lensi maahan lepäilemään. Minä jäin vielä tutkailemaan kukkia, olisiko niissä muita ötököitä.

 Yhtäkkiä jostain ilmestyi muurahainen ja tarrasi kiinni kimalaiseen.

 Alkoi valtava taistelu.

 Välillä kimalainen oli selällään ja muurahainen niskan päällä, välillä taistelupari pyöri ympyrää ja ylös alaisin.

 Välillä taas kimalainen pääsi otteesta sen verran että yritti raahautua eteen päin, mutta muurahainen piti toista siipeä leuoissaan ja kiskoi takaa päin.

Pururadan jonkin pienen lastun alla näytti olevan kolo, johon muurahainen meni ja yritti vetää pörriäistä mukanaan. Mieleeni tuli heti taannoinen sudenkorennon kova kohtalo.

Ei saanut muurahainen yksin vedetyksi kimalaista koloon. Pian ilmestyi toinen muurahainen kaveriksi, vähitellen kolmaskin. Taistelu oli niin valtaisaa, että minulla ei kuvissa näy kuin yhtä karvapalloa. Mutta lopuksi muurahaiset saivat yhteisvoimin kimalaisen saaliikseen.
Jos näin jälkeen päin yritän arvioida, miten kauan taistelu kesti, arvelisin noin 1-2 minuuttia siinä menneen. Ei kimalainen suinkaan heti antautunut.

kimalainen, muurahainen

Perhoset vain lisääntyvät

 Aivan pakko on laittaa vielä perhoskuvia, kun niiden määrä on aivan uskomaton ja päivittäin määrä vain lisääntyy. Porkkanapenkistä puskee näemmä jotain kummaa kasvia, jolle on ollut hyvä asettua lepäämään.

 Talon päätyseinällä on neitoperhosten määrä vain lisääntynyt, yli 20 jo kerralla.  Toisella seinällä on lisää, ja samanaikaisesti niitä on pensaissa, kasvimaalla, nurmikolla, perhosbaarissa. Uskomaton ryntäys.

 Suruvaippoja on vain yksittäisiä.

Samoin amiraaleja muutamia.

Herukkaperhosia näkyy silloin tällöin yksittäisiä, itse asiassa näitä on vähemmän kuin muina vuosina.

Meillä oli viikolla remonttimiehet tekemässä uuden ulkokaton. Hekin hämmästelivät perhosten määrää. Toinen miehistä oli lapsena kerännyt perhosia ja hän neuvoi, miten onnistun pyydystämään yöperhosia. Arvaako sitä kokeillakaan, jos alkaa vielä valtavampi ryntäys ;)
Ei taida ehtiä enää tälle kesälle, mutta ensi kesänä.

neitoperhonen, suruvaippa, amiraali, herukkaperhonen

Monenkirjavaa sakkia

 Tällä kertaa kaivelin kuvistani kaikenlaisia pikkueläjiä. Aika outo tyyppi on tämäkin: pitää paksua turkkia keskellä kesää. Luulen joksikin yökköseksi, mutta voi se olla jokin muukin, en jotenkin millään pääse selvyyteen lajista.

Pyjamalude. Yleistymään päin Suomessa.

Kultakuoriainen

En päässyt selville, onko hän kärpänen vai perhonen. Jotenkin outo, oli sitten kumpi vain.

Tämäkin tuntuu aika yleiseltä. Kaunis nimetön.

Jokin hämähäkki, jota valtavan iso muurahainen oli raahaamassa saaliikseen. Meni sellaista vauhtia, että en millään saanut kunnon kuvaa. Aika jännä, että on joutunut saaliiksi, vaikka on itsekin aikamoinen peto.

Minusta kaunis perhonen, mutta en ole joutanut etsiä nimeä.

 Taas yks tuntematon.

Kivaa tuntui olevan näillä kahdella.