Vain yritystä sinne päin

Ei ole täällä paljon peltoaukeita, jotta näkisi kurkia. Joskus sentään onnistuu tavoittamaan jonkun. Tässä oli hieman soidintanssin yritelmää.

 Mutta kovin vaisuksi jäi.

 Toinen vain aukoi suutaan ja vastaili, mutta ei ryhtynyt tanssimaan.

Siitä ne sitten hissukseen lähtivät pois päin. Taas jäi minulta parhaat palat näkemättä.
kurki

Kevään lintuja pihassa

 Järripeippoakin on kuvattava joka kevät. Se kun näyttäytyy vain näin keväisin, tuntuu harvinaiselta. Nytkin pihaan on tullut vain yksi pariskunta.

Vaimopuoli  vaikuttaa aremmalta.

Ja korvaa kutittaa.

 Rautiainen on toinen vain keväisin nähty laji. Näitä on pari kappaletta pyörinyt pihassa.

Viiksiniekka pajusirkkunaaras.
järripeippo, pajusirkku, rautiainen

Outoa käyttäytymistä

Kyllä hämmästyin kun näin toissapäivänä sorsan kuusiaidan päällä, yli kahden metrin korkeudessa. Olisiko muuten sama tyyppi, joka viime vuonnakin teki saman tempun.

Taisi odotella puolisoaan, joka komeana tepasteli paikalle.

Siitä ne sitten asettuivatkin taloksi meidän pihaan. Pienen lätäkön ympärille. Välillä joivat ja myöhemmin olivat asettautuneet lätäkköön makaamaan.

Myöhemmin huomasin niiden menneen lintulaudan alle syömään tippuneita siemeniä.
Luulemme näiden olevan kirkonkylän pullasorsia, sillä ovat aika pelottomia.

sinisorsa

Ilahduin kovasti

 Mikään ei minua ilahduta niin kuin se, että saan kuvan jostain itselleni uudesta perhosesta tai linnusta. Se ilo vain tahtoo käydä vähiin sitä mukaa kuin lajimäärä karttuu.
Tänään kuitenkin eteen osui kaunis ennennäkemätön perhonen: koivutyttöperhonen. Se voi kuoriutua jo maaliskuussa ja lento päättyy viimeistään toukokuun alussa. Ei ihme, ettei ennen ole osunut kohdalle. Kuka nyt vielä huhtikuun alussa olisi älynnyt perhosia kytätä.

Eilen lenteli toisaalla useitakin oranssisia. Yhtään en tiedä, oliko näitä samoja vai joitain muita, sillä eivät asettuneet paikoilleen kertaakaan.

koivutyttöperhonen

Kivenkiertäjät

 "Olisiko siellä enemmän avovettä ja tilaa?"

"No ei yhtään enempää! Kierretään nyt vain tätä kiveä!"
joutsen

Pitkästä aikaa tuomioherra

Koko talvena ei ole näkynyt punatulkkuja. Muutama päivä sitten saapui pihaan herra tuomioherra-domherre kolmen naaraan kanssa. Pitäneekö haaremia.

 Jotenkin omituisen näköinen paksuine niskoineen ja paksuine nokkineen, ei näytä edes linnulta.

 Ja taas meinasi käydä niin, että vaimopuoli jää kuvaamatta, mutta mitäs on niin sävy sävyyn taustansa kanssa. Naisten tapaan niin kovin tyylitietoinen.

 punatulkku

Söpö nisäkäs

Eikö olekin söpö, vähintään yhtä ihana kuin orava! 

Olin nähnyt naapurin kissan kyttäävän pihassamme lintulaudan lähistöllä lumihangen alla olevaan koloon ja saavan sieltä myyrän. Asettauduin portaille istumaan ja odottamaan kameran kanssa. Jos kerran kissa onnistui, voisin minäkin saada kuvan myyrästä.
Tulihan sieltä kolosta aina vähän väliä aukolle pari myyrää. Mutta ne ne vasta nopeita ovat. Ja tosi pelokkaita. Mutta nopeushan on niiden elinehto.

Söpöys haihtuu mielestä kyllä heti, kun häntäkin vilahtaa näkyviin.
myyrä

Ei vielä lähtenyt

 Muutama päivä sitten onnistuin havaitsemaan koskikaran. Se osaa kyllä olla niin hiljaa paikallaan, että silmä tarkkana pitää olla, jos aikoo sen nähdä.

Välillä se oikoili ja suki itseään.

 Välillä kyttäili sapuskaa vedestä.

Välillä sukeltelikin ja saikin jotain suuhunsa, mutta sitten juuttui kyttäämään tuonne ja sinne se jäikin aivan hiljaa paikalleen. Saa nähdä koska lähtee pohjoiseen.
koskikara

Pajusirkku tullut

 Istuskelin portailla kamera kädessä ihan muuta kuvaten, kun yhtäkkiä lähelle puuhun lennähti kaksi pajusirkkua.

Valitettavasti aina on kaikenlaista oksankarahkaa edessä. Toisesta ei paljon naamaa näy.
pajusirkku

Palokärki työssään

 Palokärki nakutteli eräänä päivänä pesäkoloaan. Lastut vain lentelivät ympäriinsä sen ahkeroidessa. Nyt vain elän toivossa, että se asettuisi tuohon asumaan, jotta saisin kuvatuksi keväämmällä poikasiakin. Se on kyllä aika lähellä tietä ja taloa, joten saa nähdä.