Heti näytille

Kyllä minä sitten tykkään tällaisista linnuista, jotka tulevat heti näytille, kun vain  kuulevatkin jonkun tulevan. Ei tarvitse yrittää arvuutella, missä se piileksijä on. Pikkulepinkäinen lennähtää heti matalan keskenasvuisen kuusen latvaan ihmettelemään.

Se tykkää asustaa paikoissa, joissa on keskenkasvuisia puita.

 Koiras on komea lintu.

Naaraan minä itse asiassa ensimmisenä näin.  Ei se sieltä minnekään liikkunut koko aikana.

 Pikkulepinkäinen sietää melko lähelle tulemista. Jonkin tietyn välimatkan se kuitenkin pitää tietysti. Näyttää olevan niin, että samat linnut tulevat joka vuosi samoille paikoille. Pitäisi vain löytää aina välillä uusien lajienkin paikkoja.

Käenpiian tititystä kuului koko ajan, välillä kahdenkin linnun ääntelyä. Mutta en nähnyt ketään.

Välillä nisäkäs

 Ihmeen monenlaisia eläimiäkin on tunkenut meidän pihaan. Ja vielä suurempi ihme, että olen ehtinyt ottaa niistä jopa kuvankin. Kuusiaita on paikoin mennyt jo niin huonoksi, että sen raoista kurkistelee milloin mikäkin. Aamulla siellä näytti luurailevan kettu.

Mutta kun se kuuli jonkun kulkevan tiellä, teki täyskäännöksen ja hävisi sen siliän tien. Olisi nyt tullut kunnolla näytille.

Tänään ihmettelin, mitä harakkalauma kisailee pihassa. Oikein oli supikoira tullut keskellä päivää pihaan ja harakat sitä kiusoittelivat. Taisi olla se kapinen supikoira, joka ennenkin on täällä käynyt.

Yksi pinna lisää

 Ei ole tämä lude, vaikka siltä näyttää. Ojasta ihan edestäni lähti lentoon jokin lintu vaikeasti räpiköiden. Ja hitaasti käsitin, että sitä olisi myös kuvattava.

 Ei oikein kamera edes tarkentanut otukseen, mutta minusta se on lehtokurppa. Mielestäni se ei ole taivaanvuohi, koska olen nähnyt useita kertoja taivaanvuohen lähtevän lentoon, ja sen lento on sulavampaa ja helpomman näköistä kuin tämän.

Laitanpa vielä viimeisenkin kuvan, josta näkee, miten pitkä nokka sillä on. Sain taas elispinnan lehtokurpan näkemisestä, vaikka kuvista ei juuri riemua.
lehtokurppa

Alun perin lähdin aamulla katsomaan, olisiko kuitenkin jotain elämää palokärjen pesän lähettyvillä. Kyllä niin on, että metsäkoneet olivat häirinneet linnun pesintää. Ihan eloton oli pesän ympärystä. Olen useita kertoja käynyt tutkailemassa, ja aina sama lopputulos. Että pitikin niiden myllätä koneillaan juuri silloin, kun palokärjillä oli pesimisaikeet. Sen jälkeen on metsätyömaallakin ollut tosi hiljaista.
 Kodin lähelläkin  on koko kevään pyörinyt palokärkiä. Tiesin yhden pesäntekeleen jo aiemmalta keväältä. Juuri sen kolon ympäristössä on myös tehty metsätöitä. Eräänä päivänä jo tässä aiemmin keväällä kuulin  palokärjen huutavan koko päivän hyyi-huutoaan. Juuri silloin oli joku mies alueella puita keräämässä. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta palokärkikin on hävinnyt.

Perheonnea

Ainakin hanhet voivat hyvin. Jo pari viikkoa sitten Vihdissä kuvattu kaksi kanadanhanhiperhettä ja "tolkuton määrä" perillisiä.

Pelottaa, miten muiden lintujen käy, lähinnä hyönteissyöjien kohtalo mietityttää.

Laulelijoita

 Meidän oma pihakirjosieppomme on laulellut pihapuissa monta päivää. Saa nähdä, saako kaveria, en ole nähnyt kuin tämän yhden.

 Se on käynyt tutkailemassa yhtäkin pesäpönttöä vuoron perään talitiaisen kanssa. En tiedä, kumpiko sinne aikoo pesiä, vai pesiikö kumpikaan.

Siipikirjailuista saisi joku taiteilija hienot ornamenttikuviot töihinsä.

Punavarpunenkin on laulellut puissa, mutta eipä annakaan yhtä hanakasti kuvata kuin kirjosieppo.

kirjosieppo, punavarpunen

Keväisiä perhoslajeja

Laitetaan nyt pari perhostakin tältä keväältä. Vihernopsasiipiä on paikoitellen valtavasti. Hyvä ettei astu päälle.

Kevätsukupolven karttaperhonen.

 Pilkkuharmomittari oli helppo kuvattava. Nukkui koko päivän ikkunassa.

 

 Mänty-yökkönen oli eräänä päivänä keittiön ikkunassa sisäpuolella. Ilmeisesti talvehtimisen jälkeen kuoriutunut ja vahingossa tullut väärälle puolelle ikkunaa.

Harmi, että kylmenee aina välillä. täään ei näkynyt yhtäkään perhosta, kevään mittaan on lennellyt jo näiden lisäksi vaikka mitä.

Koskelopäivä

 Jo toisen kerran kävimme melomassa pienen reitin, vaikka ei niin kovin lämmin ollutkaan. Mutta pilvipouta on melkein parempikin kuin paahtava auringonpaiste siihen hommaan. Ei häikäise silmiä eikä kärvenny iho. Paha puoli vain, ettei tarkene mennä uimaan.

 Ne tavalliset vesilinnut saimme näkyviin. Tukkakoskelopariskunta uiskenteli edellämme. Kaksi ylintä kuvaa koiras.

Tukkakoskelonaaras. 

Vielä oli yksinäinen isokoskelokoiraskin. Ja jossain muualla putsaili itseään naaras. Kohtahan nämä koiraat lähtevät työnsä tehtyään muille maille ja naaraat jäävät lapsilauman kanssa yksin.

Isokoskelopariskunta jo aiemmin keväällä.
tukkakoskelo, isokoskelo

Järvellä näkyi lisäksi harmaa-, kala- ja selkälokkeja, kalatiiroja, kuikkia, härkälintuja, joutsenia ja yksi rantasipi eli ne kaikki tavalliset. Nyt on meillä lintujen kannalta parempi paikka valittuna kanootille kuin viime kesänä.
Kävimme vielä yhdellä pienellä lammella, jossa oli ne siellä tavalliset: haapanoita, telkkiä, tukkasotkia. Sinne vain ei millään meinannut nähdä, kun ruovikko oli niin korkea. Suunnittelin ottaa jotkin tikkaat tai sahapukin mukaan ensi kerralla, että saisi kuviakin, kunhan tulee poikasaika.

Ylimääräiset pois

 Nyt on avattu melontakausi. Ihan pienellä pyörähdyksellä kävimme järvellä kokeilemassa, miten sujuu talven jälkeen melonta. Hyvin sujui. Näimme kymmenkunta eri lintulajiakin.

Erääseen lahdenpohjukkaan uiskenteli hiljakseen kolmas joutsen siellä olevan pariskunnan lisäksi.

 Mutta pariskunta ei sietänyt kolmatta pyörää. Tulokas ajettiin pois, oikein toinen lähti saattelemaan, että ylimääräinen varmasti lähtee.

 Pian pariskunnan toinen puolisko palasi takaisin puolisonsa eteen.

Ja siitä innostui keikistelemään.

Mutta olimme ajautuneet liian lähelle heitä, joten tilanne oli kohta ohi, eikä sitten muuta tapahtunutkaan. Kovalla äänellä vain meitä yrittivät pelotella pois.

laulujoutsen

Oravan lounashetki

 Istuskelin pihalla kyttäämässä, mitä lintuja on tullut pesimään pihapönttöihin. Oravakin sieltä tulla pompsii.

 

Välillä pitää kuulostella, onko reitti vapaana.

Meistä talon asukkaista se ei välitä mitään, siirtyy vain muina miehinä vieressäni olevalle syöttöpöntölle. Mutta se on tyhjä.

Hyppelehtii sitten pettyneenä edessä olevalle vaahteralle mutustelemaan vaahteran kukkia.

Kyllä se on tottunut akrobatiaa harrastamaan.

Vaahteran kukkien jälkeen se tulee oksalta roikkuvalle melkein loppuun syödylle talipötkölle. Pötkön ympärillä on kanaverkko isoja rohmuja estämässä, mutta orava on näköjään ennenkin käynyt talia maistelemassa. Se hyppää tottuneesti verkolle, kiipeää verkon päälle ja siitä kanaverkon sisään, takavarpaillaan verkon yläreunasta kiinni pitäen roikkuu pää alas päin ja sieppaa talin lopun käpäliinsä alkaen järsiä talia.

Lopulta orava kiipeää takaisin oksalle ja on jo aivan lopen uupunut uurastuksesta.

Eteläsuomalainen tuliainen

Tuli käväistyä etelä-Suomessa viikonloppuna.  Vihdissä oli tällainen keltavästäräkki.