Varispeto

 Mitähän variksenpoika puuhailee? No johan on peto sekin. Se on tappanut talitiaisen.

Tinttiä se siellä pöllyttelee ja niin vain varis söi tiaisen meidän ikkunan alla. Välillä se kävi piilottelemassa siivenosia jonkin puskan juurelle ja taas jatkoi raadon syömistä. En oikein tykkää, että variskin on tuonut poikasensa meidän pihaan. Tämä varis oli tämän kevään poikasia. Ilmeisesti uutta sukupolvea oli tiainenkin.

Huono perhoskesä

niittyhopeatäplä

Nyt kun kesä on jo näin pitkällä, huomaa, miten vähäistä on monen perhoslajin esiintyminen verrattuna aikaisempiin vuosiin. Hopeatäplätkin ovat yleensä hyvin tavallinen näky, mutta oikein saa etsimällä etsiä nykyään. Lanttuperhosia en ole nähnyt kuin pari, ja aiemmin niitä lenteli ihan jatkuvasti.

ratamoverkkoperhonen

kirjoverkkoperhonen

juolukkasinisiipi

Hämmästyttävästi ovat sinisiivetkin kadonneet. Vain kaksi kertaa olen nähnyt yhden yksilön lentävän, molemmat juolukkasinisiipiä. Usein se on melko runsaana lentelevä.

juolukkasinisiipi

mustatäplähiipijä koiras

Ilokseni olen nähnyt eka kertaa eläissäni mustatäplähiipijänaaraankin. Koiraan olen joskus kauan sitten saanut hät´hätää kuvatuksi.

mustatäplähiipijä naaras

laikkumittari

Mittareita ei lentele minusta juuri sen enempää kuin muitakaan.  Enkä ainakaan meinaa saada niistä minkäänlaista kuvaakaan. Mutta tänä kesänä on ollut kaksi mittaria aivan ylivoimaisen runsaita: metsämittari ja mäkikenttämittari.

reunustäplämittari

etelänkärsäyökkönen

Kuuluu kesään

 Kesä ei tunnu kesältä, jos ei kuule pääskysen helisevää laulua. Ja tänään kuulin.

Pääskysen laulu kuului lapsuuteni äänimaisemaan Etelä-Pohjanmaalla. Silloin aina ajattelin pääskysen laulusta, että se on kuin lintu solmiaisi narua ja lopuksi kiristäisi solmun.

Kuikkien jono

 Tänään oli hyvä päivä lähteä järvelle. Juuri ja juuri erotin silmällä, että kaukana ruovikon reunassa kulki kuikkajono. Olen laskenut eri kuvista ja saanut ainakin 15 kuikkaa, voi niitä olla enemmänkin.

Emme päässeet kovinkaan lähelle. Jo kun käännyimme kulkemaan niitä kohti, petti ensimmäisten hermot. Mitenkä nyt olivatkin arkaa sakkia. Usein olemme päässeet paljon lähemmäksi.

Siitä ne vähitellen lähtivät  lentoon, vaikka välimatkaa meihin oli runsaasti.

 Parasta näissä on aina nuo pomput vedessä.

Lokki vain katseli kivellään kummaa menoa. Ihmettelen muuten edelleenkin, miten huono vuosi on lokeillakin ollut jälkikasvun suhteen. En ole järvellä nähnyt vielä ensimmäistäkään lokinpoikasta. Kirkonkylän rannoilla kylläkin on joitakin.

Ja kun lokinpoikaset tulivat puheeksi, laitan yhden kuvan niistäkin. Jo kesäkuussa käppäili kunnantalon pihalla lokinpoikanen ja pääni yläpuolella kirkuivat lokit. Otin kuitenkin kännykällä kuvan ja ikkunoista kurkkivat ihmiset, että joku turistiko siellä kuvailee. Hämmästelivät, eivätkö lokit ruikkineet päälleni. Eivät, olivat kohteliaita.

Vauhtia kerrakseen

 Muistojen Suur-Saimaan ajot. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tuonne sekamelskaan kun joutui purjevenekin, kääntyipä kiireellä takaisin.

 Pullasorsallakin oli yksi poikanen. Siinä se kerjäsi katsojilta ruokaa poikasensa kanssa. Kerjäläinen tulee poikasestakin, jo pienestä pitäen oppii.

Vauhtia oli poikasellakin. Kun veneet rantautuivat vieri viereen sataman reunalle, siellä äiti ja lapsi sukkuloivat ihan tottuneesti.

Vanhalla myllyllä

 Tänään kävimme katsomassa vanhaa vesimyllyä, joka ei tietenkään ole enää toiminnassa, mutta toiminut kuitenkin aina vuoteen 1986, jolloin viimeiset jauhot jauhettu. Mylly on rakennettu 1904 tai -06. Mylly tälle paikalle on perustettu jo 1700-luvulla.
Paikalla on ollut majaviakin, joista oli riesaa myllytoiminnalle, kun ne järsivät patorakennelmia. Majavat söivät myös rannan risukot puhtaiksi, minkä jälkeen ne hävisivät, niiltä loppui ruoka.

Eikä pelkästään jauhon jauhatusta vaan myös sahatoimintaa on paikalla ollut. Mm. kattopäreitä sahattu.

Paikalla on nykyään käärmeiden hyvä lekotella ja ottaa aurinkoa. Rantakäärme nauttii olostaan.

 Kun paikka on nykyisin rauhallinen, viihtyvät siellä muutkin kuin käärmeet. Kaksi sorsapoikuetta lähti rannasta. Kummassakin oli paljon jälkikasvua.

 Ja sitten pihan poikki tepasteli vielä kolmaskin emo, mutta tällä oli vielä tosi pienet poikaset, ainoastaan kaksi.

Tulivat kannaksen poikki ja laskeutuivat järveen, emo ensin ja pienet piiperöiset perässä.

Ötökkää tyrkkää

Miten minusta tuntuu, että juuri sellaista tulee kyllä aina nenän eteen, mitä ei suinkaan etsi eikä tarvitse. Ötököitä kuvaan vain, jos oikein tuppautuvat näkösälle, ja niin on käynyt taas tänään. Ja mikä kummallisinta, suurin osa taas sellaisia, joita en muista ikinä nähneenikään. Olenko tällaista julmasarvista nähnyt edes kenenkään blogissakaan.

Tästä minulla on heikko aavistus, että olen ehkä joskus kuvannutkin.

Kultakuoriainen ainut, jonka tunsin jo etukäteen.

 On kiva, kun on kamerat ja muut vehkeet. Saa kotona ihmetellä ja hämmästellä, mitä kaikkea sitä olisikaan päivällä nähnyt, jos olisi silmällä erottanut. Tässäkin on yhden sijasta kaksi, samaan hintaan.

Ihan niin kuin tässäkin. Korennot viihtyvät näköjään metsässäkin.

Tässä on korennolle käynyt "köppääsesti". Lihansyöjä kihokki on sen sulatellut jo melkein kokonaan ruuakseen.

Pitkästä aikaa järvellä

Ei ole päässyt koko kesäkuussa kertaakaan melomaan milloin mistäkin syystä. Tänään menimme pitkästä aikaa, kun oli suhteellisen tuuletonta ja aivan kirkas taivas. Jo heti rannasta lähti kaksi telkänpoikaa uimaan, mutta emo vain piilotteli raukkiksena ruovikossa. Kun poikasille ei käynyt kuinkaan, uskaltautui emokin mukaan.

Kyllä emokin siitä rentoutui ja alkoi jo tähystellä syötävää. Poikaset sukeltelivat ja tarttuihan sieltä jotain suuhunkin. 

 Minusta näytti jonkin kasvin lehdeltä, ja sinne vain näyttää uppoavan nuorukaisen suuhun sekin kasvi. 

Eräällä rannalla kahvia juodessamme ui kauempana olevan pienen ruovikon keskelle kanadanhanhia. Neljä aikuista ja seitsemän isoa poikasta. Kanadanhanhi näyttää olevan hyvin menestyvä poikasten saannissa, oli sää mikä oli. Kirkonkylän rannassakin on valtavasti uusia poikasia. Aurinko kilotti vain niin kirkkaasti vastaan, että ei meinannut niitä edes nähdä.

Samaisen ruovikon vierellä olevalla kivellä paistatteli yksinäinen kalatiira.

Tämä alempi kuva kalatiiroista on jo eilisaamulta, kun kävin kiertämässä erään alueen etsien vesilintuja uusine poikasineen. Alueella, jolla aiemmin olen nähnyt kuikanpoikasiakin ja useanlaisia vesilintuja, ei ollut minkäänlaista muuta elämää kuin nämä kaksi tiiraa, mutta ei jälkikasvua näilläkään. Ei edes jokavuotisia joutsenia näkynyt missään. Kyllä on mennyt surkeaksi.

Mustaa ja oranssia

 Kun eilen oli valkoisia perhosia, nyt on ihan mustia. Nokimittari on tämä nimeltään eikä liioin ikinä ennen ole tullut vastaan. Olen oppinut vähän silmäilemään heinien ja lehtien pintojakin sen sijaan, että katselisin vain ilmaa, jos jokin sattuisi lentelemään.

Nyt olen kovin ihastunut tähän yksinkertaisen kauniiseen perhoseen. Niitä lenteli runsaasti erään tien pientareella.

Jo pari päivää sitten näin heinille lentävän jonkin kirkkaan oranssin. Luulin ötökäksi enkä niin välittänyt, tuliko kuvaa vai ei.  Se tippui heinien sekaan, kuvasin vain oranssin kohdan, enkä välittänyt enää etsiä tarkemmin. Sitten kotona satuin näkemään perhossivustolla jonkun laittaman kuvan nokisiivestä. Ja samassa muistin, että hitsi, sehän se minun näkemäni otus oli. Kun katsoo kuvaa tarkasti, perhosen peräpuoli on ylhäällä ja musta pää kaarevan heinänkorren alapuolella. Ja siiven kärki ylhäällä ulottuu peräpään yläpuolelle. Menin uudelleen paikalle etsimään, mutta turhaan. kirjan mukaan toinen nimi on nokikehrääjä.

Oranssista muistui mieleen eräänä päivänä näkemäni kauniit pallukat erään ojan pohjalla. Jonkinlaista sienikasvustoahan se lienee.

nokimittari, nokisiipi

Jotain uutta ja jotain vanhaa

 Sainpas uudenlaisen perhosen kuvatuksi. Illalla lepäili ruohikossa täpläsirppisiipi. En muista koskaan ennen nähneeni tällaista, olen vain netissä ihmetellen seurannut muiden ottamia kuvia siitä. Mutta aina näköjään tulee eteen jotain uuttakin.

 Silläkin on ruumiin selkäpuolella julman näköinen naama pelokkeena.

 Metsämittareita on lennellyt koko kesäkuun niin paljon, että "enimpiä saa jo potkiskella sivuun jaloista".  Vielä pari kuvaa koiraasta, jolla on julmat sulkatuntosarvet.

 Tämän kesän ensimmäinen pihlajaerhonen.

Ja vaikka eilen laitoin kuvan liitumittarista, laitan tänään näkemäni uuden mittarin vertailun vuoksi pihlajaperhosen kanssa. Minä niin tykkään tästä perhosesta, vaikka sillä on selässä kauhistuttava kuva.

täpläsirppisiipi, metsämittari, pihlajaperhonen, liitumittari